Vaihtaririntama pysyttelee yhä hiljaisena eli hammaslääkärit, opettajat, kaverin äidit siskot sun muut matkan kohdetta tiedustelevat saavat yhä saman vastauksen. Määränpäänä on toistaiseksi yhä pelkkä Yhdysvallat. Mutta jos kysyt paljonko lähtöön on aikaa, sen mä tiedän. 70-115 päivää, eli hyvin yksityiskohtainen sekin tieto vielä tässä vaiheessa.
Fiilikset lähdöstä senkun puksuttavat tasaisella positiivisella innolla päivästä toiseen ja suorastaan odottelen missä se ensimmäinen jännityspaniikki oikein luuraa. Käsitys ajankulusta puolestaan ajelee vuoristorataa (kuin Six Flagsin Kingda Ka konsanaan, hehheh). Ensin turhaudun, kun tuntuu ettei mitään tapahdu ja sitten hämmästelen jäljellä olevien koulupäivien määrää – kahdeksan – ja suunnittelen läksiäisiä. Loppuun voisi taas siteerata jotakuta viisaampaa ja harjoitella uskomaan hänen sanomaansa. Asiat selviää sittenkun on niiden aika. Nyt on vielä suomielämän aika.
"Don't stress the could haves.
If it should have, it would have."