COLUMBIA HIGH SCHOOL

Vihdoin tietoa mun koulusta eli Colubia High Schoolista. Nyt muutaman viikon opiskelun jälkeen oon pikkuhiljaa oppinut hahmottamaan käytännöt ja erilaisuudesta huolimatta tuntuu ihan kohtuullisen luontevalle opiskella jenkkityyliin. Koulupukuja tai edes kovin tiukkaa pukukoodia meillä ei ole (ei naruolkaimia tai liian lyhyitä helmoja), mutta muuten kaikki on aika lailla kuin leffoissa. Puhelimen käytön suhteen ollaan tosi tiukkoja (ei edes esillä tunneilla) ja opettajia puhutellaan sukunimellä, mutta toisaalta opettajasta on helppo tehdä kaveri ja monet ovatkin myös urheilujoukkueiden valmentajia tai esimerkiksi tuttavia vapaa-ajalta. Erään toisen ennakkoluulon joudun vielä kumoamaan: kyseessä on siis kohtuullisen pieni koulu pienellä paikkakunnalla, joka on mun mielestä vain positiivinen juttu. Erityisiä porukoita ei ole, vaan kaikki tuntevat toisena ja viihtyvät yhdessä. Ensimmäisten viikkojen aikana, enkä oikeastaan vieläkään tiedä minkä ikäisessä seurassa pyörin, sillä kursseilla on yleensä kaikkia neljää ikäluokkaa (9-12) ja yhteisöllisyys on tosi vahvaa. Vaihtarin näkökulmasta tämä on ihan huippujuttu, sillä ihmisiin tutustuminen on huomattavasti helpompaa ja kaikki ovat valmiita tarjoamaan apuaan.

Aloitin koulun siis kaksiviikkoa jäljessä, eli ihan täysin vapaat kädet ei enää kursseja valitessa ollut. Oon kuitenkin ihan tyytyväinen mun lukujärjestykseen, mutta vähän jännittää muuttuuko saman lukujärjestyksen jatkuva jauhaminen pakkopullaksi jossain vaiheessa. Koulupäivä alkaa maanantaisin 8.50 ja muina päivinä 7.50, jolloin oppituntien pituus on 40 tai 50 minuuttia ja "välitunti" eli vaihto luokasta toiseen 4 minuuttia. Aikataulusta muistuttaa kellon soitto aina tunnin aluksi ja lopuksi ja ekan tunnin alussa vannotaan lippuvala yhteen ääneen. Päivään mahtuu 7 ainetta, jokaista siis yksi tunti, joka päivä, koko vuoden. Kouluun kuljen yleensä vanhempien tai veljen kyydillä, mutta pari kertaa on menty koulubussilla ja myös omien lihasten voimalla voi (ainoastaan hullun suomalaisvaihtarin mielestä) kulkea tuon vajaan mailin. Tosiaan ainoastaan muutaman kerran olen saanut hostperheen ja huippuavuliaat kaverit vakuutettua, että mä ihan oikeasti välttämättä haluan kävellä sen kilometrin. Viimeksi torstaina sain ensin kieltäydyttyä vähintään kuusi kertaa eri tahojen kyytitarjouksista, mutta lopulta jouduin luovuttamaan ja annoin kavereiden kuljettaa kotiin, sillä "this is America, you can't walk!" Perjantaina osasin olla jo ovelampi ja selviydyin kotiin omin jaloin.

Ensimmäinen tunti on Algebra II, eli suurinpiirtein kasiluokkatasoista matikkaa, pääosin funktioita. Itse tehtäväthän ovat pitkän matikan jälkeen lähinnä huvittavan helppoja, mutta matemaattisen termit englanniksi eivät niinkään. Toisella tunnilla on englantia, joka ei ainakaan toistaiseksi ole tuntunut liian vaikealta. Tunnin aluksi luetaan aina kymmenisen minuuttia (juuri sopiva aika kahlata läpi paikallinen sanomalehti Tri-City Herald), jonka jälkeen yleensä luetaan tarinoita viiden tiiliskiven kokoisesta kirjajärkäleestä ja analysoidaan niitä tehtävien avulla. Heti ensimmäisellä viikolla oli tehtävänantona esseen kirjoitus jostakin itselle tärkeästä ja täytyy kyllä myöntää, että aika ylpeä olin, kun pisteitä napsahti 19/20. Kolmas tunti on videoeditointia, eli kuvataan ja editoidaan videoita. Eli ekalla viikolla esiinnyin kissanruokamainoksessa ja konttasin muovihiiren perässä, sillä mitäpä nyt ei tunnollinen opiskelija tekisi... Otin tämän kurssin ihan sen takia, että en oikeasti ole tainnut ikinä editoida kokonaista videota, vaikka olen ties kuinka kauan pitänyt blogia ja omistanut hyvälaatuista videota kuvaavan kameran. Neljäs tunti on General Science, jonka kuvittelin tarkoittavan sekoitusta tiedeaineista ja opettavan englanninkielisiä termejä yliopistoa silmällä pitäen. Ekassa osiossa ollaan kuitenkin käsitelty vain amerikkalaista maatalousjärjestö FFA:ta ja harjoiteltu esimerkiksi oikeaoppista kättelyä. Luokkaan astuessa ikinä ei tiedä mitä on luvassa, joten ihan mielenkiinnolla odotan mitä muuta tällä kurssilla tuun oppimaan. Viidennellä tunnilla mulla on Weights eli teoriassa kuntosaliharjoittelua, mutta käytännössä jotain ihan kreisiä "jumppaa" popmusiikin pauhatessa. 50 minuutin puitteissa suoritetaan vaatteiden vaihto, hätäinen lämmittely ja erinäisiä harjoitteita TRX -naruilla, vapailla painoilla ja muilla välineillä, palautetaan tavarat paikoilleen ja vaihdetaan jälleen kamppeet. Ekan viikon olin aivan häkeltynyt ja järkyttynyt tosta menosta ja erittäin persoonallisista liiketekniikoista yhdistettynä olemattomaan lämmittelyyn, mutta oikeastaan toi on aika hauskaa vaihtelua istumiselle eikä opettajan musamaussa ei ole valittamista! Hiki ei ole toistaiseksi tullut vielä kertaakaan, mutta järkytys on jo hiukan laantunut. Opettaja tällä tunnilla on siis sama kuin englannissa.

Seuraavana vuorossa on lounas kahdentoista jälkeen, josta moni varmaan on kiinnostunut kuulemaan. Koulun lounastarjonta on aikalailla just sellanen kun odotinkin, paitsi päivittäinen salaattipöytä yllätti positiivisesti. Toinen suuri yllätys oli, että koululla on tosiaan Sodexon ruuat! Lounas maksaa euroissa n. 2€ ja siihen sisältyy yksi lämminruokavaihtoehdoista (pizzaslice/ täytetty sämpylä, sandwitch eli kuiva hampurilainen/ päivittäin vaihtuva lämmin ruoka, joka on yleensä nachoja, burrito, hodari tai muuta vastaavaa) ja salaattipöytä sekä hedelmä. Vaihtoehtona on myös omat eväät (käytössä mikro) tai lounastauolla kotiin syömään (puoli tuntia on aika lyhyt aika tähän). Ekat viikot söin kouluruokaa eli reilun salaatin ja sämpylän, mutta nyt oon ottanut yleensä omat eväät. Suurin osa syö kouluruuan, joka on yleensä "ihan liian terveelliseksi tehtyä" tai "suolatonta" ja kulauttaa sen alas energiajuomalla. Myös lähikaupungin kahvibaarit ja paikallinen huoltoasema ovat suosittuja lounaspaikkoja. Kuudennella tuntipaikalla mulla on US History eli jenkkien historiaa. Jostain kumman syystä mut laitettiin normaalia tasokkaampaan ryhmään, mutta ainakin toistaiseksi keikun mukana, kunhan saan kopioida muistiinpanot joltakulta. Sanasto on ylivoimaisesti vaikeinta tällä tunnilla, mutta monet aiheista tiedän onneksi jo ennalta suurpiirteisesti. Opettaja on hauska ja innostava vanhempi mieshenkilö, joka viimetunnilla esimerkiksi kirosi bensan hinnan ja öljyfirmat syvimpään maanrakoon (toivotin ne auliisti tervetulleeksi suomeen puolet halvempien hintojensa kera) ja näytteli juopunutta englantilaista pöydällä kierien. Vikalla tunnilla on espanjaa koulun nuorimpien kanssa. Oon ihan maailman kahdeksas ihme, koska opettelen siis neljättä kieltä ja opin olla -verbin taivutuksen viikon jankkaamisen jälkeen. Kiva oppia jotain aivan uutta, mutta ai että mä odotan jo nyt kauhulla lukioruotsia, kun pää on tämän vuoden jälkeen sotkettu täyteen kolmea kieltä, joiden joukkoon ruotsi ei kuulu...

Koulu loppuu joka päivä 2.35 pm, jonka jälkeen on aika suunnata lentisharjoituksiin, mikäli illalla ei ole tiedossa peliä. Viimeviikosta alkaen koulu on tarjonnut ilmaisen välipalan koulun jälkeen, mikä on ihan mahtava juttu, sillä noin kolmesta puoli kuuteen hutkin epätoivoisesti palloa ja yritän sulautua joukkoon säälittävän kokemukseni kanssa. Joukkue on ottanut mut tosi hyvin vastaan ja vaikka meinasin jo turhautua ja lopettaa, niin en raaskinut ihan niiden ihmisten vuoksi! Kahden ja puolen tunnin treenit päivittäin saattaa kuulostaa hurjalle, mutta ne koostuvat lähinnä tekniikkaharjoituksista ja varsinainen urheilu jää vähemmälle. Läksyjä tulee lähes joka päivä, mutta aikaa niiden tekemiseen ei juurikaan kulu. Joinain päivinä tehtäviä saattaa tulla enemmänkin, mutta muutaman syvällisemmän vastauksen (suomityyli) sijaan kyseessä on yleensä parisivua helppoja pikkutehtäviä. Kaikki tunnilla ja kotona tehdyt tehtävät palautetaan opettajalle, joka tarkistaa ja pisteyttää ne. Varsinaiset oppiaiheet ovat suomalaisesta lukiosta tulevalle lähes naurettavan helppoja, mutta kieli tuo mukaan haasteellisuuden. Ja ne järkyttävät kirjamöykyt! Yli tuhatsivuista, parikiloista kirjaa ei mielellään kanna kotiin, mutta tämän välttää kätevästi nappaamalla tehtäväsivusta puhelimeen kuvan. Yksi järkytyksen aihe vaihtareille on yleensä kaappien koodilukot, mutta kiitos rakkaan kotilukioni vastaavien, avausoperaatio on vuoden totuttelun jälkeen jo ihan piece of cake! Arvosanat ovat kokoajan näkyvillä nettiportaalissa ja jokainen tehtävänanto vaikuttaa niihin. Ainakin meikäläistä tsemppaa, kun arvosanat ovat tiedossa kokoajan ja niihin voi vaikuttaa näkyvästi jopa päivässä.

II

 1) Camping -dinneriä eli supersuolaista lihapataa ja pullovettä. 2) Camping -aluetta Connell Fairista. Tuli jotenkin ihan ratsastuskisafiilis tuolla. 3) En ikinä ikinä tuu kyllästymään näihin auringonlaskuihin. 4) Heihei piggy!

 1) Ootteko koskaan kuullu take&bake pizzoista? Ajetaan autokaistalle, tilataan raaka pitsa ja paistetaan se kotona. Melkein niinkun itetehtyä ja terveellistä. 2) Oon nyt päässyt parikertaa koulubussin kyytiin, mutta täytyy sanoa ettei se erityisen hohdokasta ole ahtauden vuoksi. Matkakin on itseasiassa pidempi kuin kävellen. 3) Meikäläinen kiharapäänä on niin harvinainen näky, että piti tallentaa se selfieen. 4) Kaksi viikkoa sain hallittua mun hapankorppuhimot ennenkuin sorruin tuliaisena tuoman paketin kimppuun...

 1) Dutch Bros eli paikallinen Starbucks. On täällä siis Starbucksejakin, mutta ei niitä kukaan käytä kun on Dutch Bros. Ja jep, täällä tosiaan laitetaan kaikkiin takeaway -tuotteisiin pilli, myös kahviin ja teehen. 2) Mitäpä nyt olis fani ilman asianmukasia laseja. 3) Söin perjantaina ekaa kertaa lämmintä ruokaa koulussa eli täysjyvähodaria ja lihapullakastiketta? Hämmästyin hieman, kun selvisi, että täällä on Sodexon kouluruuat! 4) Jos joutuu poistumaan käytävälle tunnin aikana, lykätään kouraan tällänen lätkä eli "hall pass". Tai paremminkin: kun joutuu poistumaan, vaihto tunnilta toiseen on neljä minuuttia, eikä siinä ajassa tosiaan kerkeä muuta kuin juoksemaan seuraavaan osoitteeseen. Kokeilin kerran uhkarohkeasti keretä vessaan, lopputuloksena raapustelin nimmaria myöhästymislomakkeeseen...

 1) #groupie 2) Ekassa futispelissä tyttöjen kanssa! 3) Yhteisselfietä toisensa perään 4) Tosifani ei ymmärtänyt säännöistä pätkääkään, mutta mitäpä pienistä...

 1) Huomaatteko aika silmiinpistävän eron noissa parkkipaikkojen viivoissa? Eikös keltainen tuplaviiva ole se, mitä ei koskaan ylitetä? 2) Lauantaidinneriä Hong's Mongolian nimisessä ravintolassa, jossa sai itse kasata wokkiaineksen buffetista ja kokit sitten paistoi ne tollasella tasolla noiden keppien avulla. Tää suomeen! 3) Eka skypetys kotiin! 4) Sain "hostmummolta" tervetuliaislahjaksi jättimäisen, jättipaksun peiton juuri oikeissa väreissä.

1) Arvottiin lentopallojoukkueen kesken "secret sister"it, jolle sitten hankittiin pieni lahja tsemppaamaan peliin. Oli varmaan hirveän vaikea arvata kuka lähetti suomalaista suklaata Pandan karkkipussissa? 2) Siis kattokaa tätä juomavalikoimaa ja verratkaa suomen "kokis, fanta vai sprite?" valinnanvaikeuteen... 3) Kaiken kemikaalikyllästetyn, uppopaistetun, tönkkösuolatun ja sokerihuurrutetun lisäksi täällä voi syödä myös ihan tavallista ruokaa. 4) Vaikka en pelissä pelannutkaan niin sain myös secret sisteriltä lahjan.

Nyt on kyllä maailmankirjat sekaisin ja meikäläinen unohtanut jotain todella isoa, kun kerkeän keskellä viikkoa treenien ja läksyjen jälkeen päivittelemään blogia... No, vierähtihän se kello tässä kirjotellessa ihan hyvän harppauksen kohti nukkumaanmenoaikaa eli ihanteellisessa tapauksessa yhdeksää. Herätys on arkiaamuisin kuuden jälkeen eikä jatkuva aivotyöskentely ainakaan vähennä unentarvetta, joten hyvää yötä täältä maailman toiselta puolen!

#COYOTES

Päätin tehdä ihan erikseen postauksen tästä kojoottihuumasta, joka koulussa jyllää. Kaikki on varmaan kuulleet high school spiritistä eli koulun yhteishengestä? Sitä täällä todellakin on ja siitä mä todellakin nautin. Kuvat on otettu pelipäivinä koulusta, lentopallopeleistä ja eilen illalla pelatusta (mun ekasta) futispelistä, joka oli kojooteille tämän kauden ensimmäinen kotipeli. Jos vielä jollekkin on epäselvää, niin kojootti on siis mun koulun (Columbia-Burbank High School) maskotti ja liila ja kultainen koulun värit. 

Pelipäivinä monet tytöistä pukeutuu mekkoon tai jollain muulla lailla panostaa ulkonäköön ja koulu vilisee violettia ja keltaista, sekä coyotes -printtejä. Valmistauduttiin eiliseen peliin siskon kavereiden kanssa (=asusteshoppailua askartelukaupassa ja parin tunnin laittautumissessio). Aikaisemmin päivällä, viimeisen tunnin lopussa, oli Assembly eli yhteistilaisuus, jossa Pep Band eli koulun orkesteri esiintyi, opettajat ja oppilaat pelasivat lentismatsin ja cheerleaderit sekä futispelaajat esittäytyivät. Niin ja siskoa pyydettiin homecomingiin koko koulun edessä kukkakimpun kera. 

Aina varsity-tiimin eli korkeimman tason joukkeen pelatessa peli alkaa lippuvalalla ja kansallislaululla, joka tuo tilaisuuteen oman juhlallisuutensa. Cheerleaderit tai kokovartalosukkaan sonnustautuneet pojat johtavat kannustushuutoja ja orkesteri soittaa aina tauoilla. Lentispelit pelataan usein ihan arki-iltoina, mutta se ei latista tunnelmaa.  On oikeastaan itsestään selvää mennä kannustamaan, mikäli suurempaa estettä ei tielle satu. Vannoutuneimmat hurraajat seuraavat jopa vieraspeleihin naapurikaupunkeihin ja lentispeleissä pelaajat jakavat lentopalloista askarreltuja "fanihattuja", jotka saatiin veljen kanssa torstain pelissä. Kuten kuvista voitte huomata, pukeutumiseen oikeasti panostetaan ja sen kanssa uskalletaan revitellä. Myös selfiet ja snapchat ovat enemmän kuin yleisiä ja suosittuja eikä kameraa muutenkaa pelätä. Lähinnä kameran kanssa kulkiessa saa kehuja miten kiva se on (vastaan aina "kiitos, niin minunkin mielestäni") tai pyynnön kuvata milloin mitäkin. Kysyin englannin tunnin lopussa ryhmäkuvaa (yleensä tätä ehdotetaan kuvattavien toimesta) ja lähes koko luokka opettajaa myöden ryntäsi asusteissaan poseeraamaan.

CONNELL FAIR

Pääsin heti ekana viikonloppuna mukaan paikalliseen menoon ja kulttuuriin, kun suunnattiin Connell Fairiin eli possushow'hun naapurikaupunkiin. Fair sanan paras käännös suomeksi on messut eli kyseessä on eräänlainen messutapahtuma. Tällä kertaa fair tarkoitti lapsille ja nuorille suunnattua eläinnäyttelyä, joka päättyi huutokauppaan. Täällä on tosiaan tosi yleistä, että takapihalta löytyy esimerkiksi possuja, lehmiä, hevosia tai lampaita, sillä nuoria todella kannustetaan eläinten kasvattamiseen. FFA on siis maatalousjärjestö, joka pyrkii tällaisten tapahtumien avulla lisäämään nuorten kiinnostusta maatalouteen ja "landekulttuuriin". Järjestö on linkittäytynyt myös kouluihin ja tähän mennessä ei ole muusta puhuttukaan General Sciencen tunneilla (luulin kyseessä olevan yhdistelmä luonnontieteitä). Luokka on täynnä oppilaiden palkintoja kaikenlaisista traktoriajokilpailuista ja eläinnäyttelyistä. Järjestön jäsenyydestä olisi saanut 10 pistettä extracreditiä, mutta jätin väliin... 

Ideana on siis, että nuori kasvattaa eläimen, esittelee sen show'ssa tuomarille (pyrkien mahdollisimman hyvään kontaktiin eläimen kanssa) ja tapahtuman viimeisenä päivänä saada siitä mahdollisimman hyvän hinnan huutokaupassa. Fairiin osallistuttiin tavallaan tiimien alaisuudessa, mutta jokainen yksilönä kilpailee parhaasta kilohinnasta "rakkaalle lemmikilleen". Mukana oli paljon 4H-kerhoja, jonka en tiennytkään olevan kansainvälinen juttu. Karsinat oli koristeltu ihan mielettömän upeiksi ja harmittaa etten saanut niistä oikeen hyviä kuvia. Myös julisteiden ja koristelujen välillä käytiin ainakin epävirallista kilpailua eli panostettu oli... Kuvista näkyy myös jenkkiläisen vaatekaapin kulmakivet, leveälahkeiset länkkärifarkut timanteilla höystettynä ja mainospaidat sekä -hupparit. Jokaiselle urheilutiimille, joukkueelle, seuralle, oppilaitokselle, tapahtumalle, järjestölle... kaikelle on omat vaatteensa. Ja niitä ihan oikeasti käytetään suurin osa ajasta, varsinkin urheillessa. 

Mun hostsisaruksilla oli kummallakin oma possu, mutta veljen possu oli punnituksessa kriteereihin nähden liian painava, eikä saanut lupaa osallistua. Jouduttiin tosiaan olemaan koulusta pois osan päivästä ke-pe ja lauantain kuluikin kokonaan camping -alueella pyörien ja huutokauppaa seuraten. Poissaolot oli opettajille ihan okei, sillä varmaan ainakin kolmasosa koulun oppilaista oli tuolla fairissa. Ekoina päivinä aamuisin oli aika kuurata eläimet puhtaiksi ja käydä arvosteluringissä, iltapäivällä sitten palattiin siskon kanssa takaisin koulunpenkille. Lauantaina oli huutokaupan vuoro, jossa ostajina on pääosin teurasfirmojen ihmisiä, mutta joskus jopa kasvattajan isovanhemmat. Tuo huutokauppa oli hyvä esimerkki sellaisesta meiningistä mitä ei vaan pysty sanoin selittämään, joten mulla on siitä (ja monista muistakin tapahtumista) videoklippejä, jotka koitan jossain vaiheessa yhdistellä videoksi. Sisko sai possustaan ihan kohtuullisen hinnan eli kulut ja vähän taskuunkin. Aamupäivällä käytiin myös katsomassa Connellin keskustassa paraatia ja ilta hengailtiin asuntoautolla ja tuttavaperheiden kanssa. Aikaisin sunnuntaiaamuna suunnattiin sitten takaisin kohti Burbankia.