NOTES

- Sain läksiäisissä kortin, jossa toivotettiin "lämmintä vaihtarivuotta". Ehdin jo hetkeksi huumaantua ajatuksesta, kunnes eräänä kauniina aamuna (ja yönä) heräsin siihen todellisuuteen koko kroppa kylmästä täristen, että kyllä se vaan kulkaa talvi tulee täälläkin. Paitsi että nyt seuraavien viikkojen sääennuste lupaa +10, tuulta, vesisadetta, aurinkoa, yöpakkasia ja oikeastaan tulevana viikonloppuna on ehkä sittenkin pakkasta.. Hetkittäin on jopa tuntunut vähän hassulta tallustella menemään eskimotakki päällä, kun paikalliset ei takkeja juurikaan käytä. No, eipä niille kyllä sisätiloissa tai autossa pahemmin tarvetta ole...

- Suomessa päivä alkoi hesarilla, täällä se alkaa hesarin nettiversion lisäksi Tri-City Heraldilla. Tokan tunnin ehdoton kohokohta on verrata paikallinen ja helsinkiläinen sää. On jokseenkin mielenkiintoista lukea samat uutiset kahdesta eri lähteestä ja verrata mitä niissä korostetaan. Räikeitä informaatioristiriitoja ei ainakaan vielä ole näkynyt, mutta ainakin yhteiskunnallisissa asioissa näkökulmat ovat selkeästi eri maata. Sain tänne myös yhden paperiversion hesarista, jota selattuaan hostdad tuli mietteliäänä kysymään, eikö suomen kielessä käytetä ollenkaan huuto- tai kysymysmerkkejä? Ei mikään tyhmä kysymys lähes 10 kielen alkeet osaavalta. Koitin selittää, että tottakai käytetään, mutta et ehkä törmännyt niihin sanomalehdessä sen asiapitoisen ja objektiivisen sisällön vuoksi. Tapahtuneen jälkeen kiinnitin itsekkin huomiota, että täällä lehdessä on huomattavasti enemmän yhden ihmisen kantaa esitteleviä kolumneja ja poliittisia artikkeleja melko kiihkeilläkin syytöksillä varustettuna.

- Roskan ja muovin tuhlauksen määrä on ihan järkyttävä ja sitä ruokkii entisestään monet ihan arkiset tavat. Kaupassa kassa pakkaa ostokset tyylillä kaksi leipäpussia per kassi, pusseja ei käytetä uudestaan edes roskapusseina, koska sellainen ei riittäisi edes pariksi tunniksi. Paperikasseja saa joistain paikoista, mutta niissäpä ei ole kahvoja, jotka mahdollistaisivat kovin monipuolisen uusiokäytön. Pikaruokaravintolat, takeawayt, valmisruokapaketit, pullojuomat, tarvitseeko edes mainita mikä määrä paperia, muovia ja pahvia. Koulussa meillä on styroksilautaset, muoviaterimet ja pahvikipot. Minigrip-pusseja muistuttaviin ziplock bageihin pakataan riemuiten ihan kaikki matkustavasta hammasharjasta lähtien ja jopa uudelleenavattava leikkelepaketti laitetaan varmuuden vuoksi vielä toiseen muovipussiin. Tässä nyt muutamia, mutta listaa voisi hyvin jatkaa kohti yksityisautoilua ynnä muuta, mutta ehkä jätän saarnan sikseen. Kierrätys- tai pullonpalautusjärjestelmä löytyy harvoista osavaltoista, joiden joukkoon Washington ei lukeudu. Jos jotain haluat lajitella, saat pulittaa siitä mojovan summan vaivalloisuudesta puhumattakaan. Hostmom on muoviäimistelyni innoittamana ottanut vihdoin käyttöönsä kuulemma kauan varastoissa seisseet kestokassit ja haluaa kovasti muuttaa tapojaan.

- Enää ei ihan jokapäivä kyytitarjouksia satele hullulle suomalaislapselle, joka kävelee uskomattoman 2000 metrin koulumatkansa. Esimerkiksi toissapäivänä mut yritettiin säikäyttää tööttäilyllä ja kävelytietä kohti kurvaamalla ja eräänä hämärtyvänä iltapäivänä kaveri pysähtyi viereen ja kertoi kuinka surulliseksi tulee aina, kun näkee minut tarpomassa kylmässä, yksinäni. Mutta ei edes tarjonnut kyytiä. Kunhan mainitsi lämmitetystä autostaan shortsit jalassa, että voi sua reppana ja jatkoi matkaa.

- Edellisestä päästiinkin hyvin aiheeseen talvipukeutuminen. Itsehän olen jo lisännyt sukkahousut, lapaset, pitkähihaisen "aluspaidan" ja pipon päivittäiseen repertuaariini, mutta paikallisille kymmenen asteen pakkanen tarkoittaa sitä, että toistellaan shortsit/ hame/ ohuet legginssit jalassa miten on aika kylmä. Oikein hyytävinä aamuina voi lisätä olemukseen vaikka söpön kaulahuivin ja korvaläpät, höyryävän kahvimukin ja "rakastan tätä sweaterweatheria" kommentoinnin lisäksi. Koristreenien päätteeksi heitetään edelleen ne samat suihkuläpykkäät jalkaan ja laahustetaan t-paidassa autoon. Kyllä järkyttää suomalaista, jolle on opetettu, että aina pitää ottaa tarpeeksi vaatetta mukaan jos vaikka auto hajoaa matkalle tai jotain muita komplikaatioita ilmenee.

- Ekana päivänä, kun lunta ilmestyi hikistesti maanpinnan peittävä kerros, kuulutettiin kuinka puolet busseista on aikataulusta jäljessä ja seuraavana aamuna koulu alkoi kaksi tuntia myöhemmin. Aluksi lähinnä nauratti, mutta pian ymmärsin kuinka vaarallinen talvi onkaan kokemattomille kesärengaskuskeille. Taas yksi syy lisää siihen listaan, millä perustelen kävelyäni. Kyseisenä talvipäivänä sisko todisti talven ja talveen tottumattomien ihmisten vaarallisen yhdistelmän 10 metrin matkalla autolle. Suihkusandaali-shortsi-teepaita-asussa kaatumisen tulos oli auennut polvi ja sirpaleinen iphonen näyttö.

- Kotipizza ja kotipitsa vetää ihan mennen tullen jenkkiläisten versioiden ohi. Iha oikeasti kaikki lätyt, mitä täällä olen maistanut, ovat olleet mehevästä ulkonäöstä huolimatta pettymys. Mauton (!) juusto on joka ikisen pitsan pääraaka-aine, rapeasta pohjasta tai herkkureunoista ei tietoakaan (kaikki muistuttaneet sitkeää pullaa, jopa ohutpohjaiset), suupalassa ei ole suolaa ollenkaan tai sitten se vaatii vesilasillisen huuhtotuakseen alas. Kinkkupitsan puolesta koko lyhyen elämänsä liputtanut on nyt kääntänyt takkinsa ja tilaa nykyään pakon edessä kanapitsaa, jossa täytettä sentään saa enemmän kuin kinkkuversioiden muutaman leikkelesiivun verran (plus tietysti kilo sitä mautonta juustoa ja ehkä ananaksia). Missä on mehevät savupalvikinkut, maukkaat ja sopivasti annostellut juustot, sekä se tärkein eli mielikuvitukselliset ja tasaisesti ripotellut täytteet? Nyt saa vinkata jos tietää jenkkipizzerioista, jotka pelastaisivat tämän kokemuksen paremmaksi!

- Tiskikone on arjen luksusta. Sen lisäksi, että sen täyttö ja tyhjennys on ihan oikeasti mun suosikki kotiaskare, niin kyllä se on myös ihan hyödyllinen kuuden hengen taloudessa. Huomasin tämän, kun muutaman viikko takaperin meillä kyseinen laite sanoi sopimuksensa irti ja uutta odotellessa tuli pariin otteeseen tiskattua koko perheen tiskit. Muistakaa siis, että täällä ei kaksoislavuaarit tai varsinkaan astiankuivauskaapit ole tunnettu käsite. Kyllä siinä kädet altaassa vähän hymyilytti ajatus siitä, että joku taisi varoittaa, että vaihtarina on syytä olla valmis ihan kaikkeen...

- Suomalaisia kylpyhuonekalusteita ei turhaan kehuta. Tässä vajaan kolmen kuukauden aikana on oppinut jo jännittämään vetääkö vessanpönttö ollenkaan vai jääkö se huuhtomaan ikuisiksi ajoiksi. Esimerkiksi tänä aamuna se päätti tulvia lattialle asti. Lavuaari vetää heikosti, mutta ei niin heikosti kuin kylpyamme. Hanassa on ne kirotut vivut kuumalle ja kylmälle (pari kertaa on ollut palovammat lähellä kun sitä kuumaa alkaa parin minuutin valuttelun jälkeen tulemaan) ja suihkussa puolestaan sama vipu säätää lämpötilaa ja painetta (eli tulikuumaa tulee täysillä ja kylmää vain pienellä paineella). Tosiaan kiva ylläri oli huomata, ettei se huonosti vetävä kylpyamme kuitenkaan säilö vettä silloin kun olisi tarkoitus. Tuli vähän pikaisempi "rentouttava" kylpy, joka päättyi hyvin virkistävään jääkylmään suihkuun. Ja ei, me asutaan ihan normaalissa talossa ja tuo kylmä suihku oli toistaiseksi ainutkertainen, että ei tämä elämä täällä nyt niin kamalaa sentään ole.

- Oon saanut oikeastaan vaan muutamia oikeesti hauskoja kysymyksiä. Tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassaan, mutta kyllä näistä mulle esitetyistä jotain huumoria saa ainakin suomalainen revittyä. Ensimmäisinä viikkoina oli hyvin hämmentynyt siitä, miten moni tietää suomen sijainnin. Lopulta selvisi, että harva on koskaan kuullut edes koko sanaa ja ajatteli minun tulevan lähikylästä, Finleystä. Finli ja Finland, onhan ne melkein sama asia. Pääosin ihmiset ovat kiinnostuneita lähinnä siitä onko suomessa kylmä. Viimeviikolla sijainen kuitenkin uskaltautui kysymään: "Onko suomessa kaikilla lapsilla puhelimet?" Vastasin myöntävästi. Mies jatkoi varovaisesti, että mahtaakohan minulla olla täällä puhelinta. "Joo, on mulla, vieläpä ihan aifouni. (No, tätähän mä oon tässä koko tunnin räplännyt tylsyyttä tappaen...)" Toinen aika hyvä oli erään nuorenmiehen epäilevä kysymys koulussa eväitä lämmittäessäni, että onko suomessa mikroaaltouuneja.

- Kaikkien ravintola- ja kahvilapalveluiden lisäksi autokaista johtaa myös esimerkiksi pankkiautomaateille ja apteekkiin. Tankatessa riittää, kun pistoolin asettaa paikoilleen ja ottaa pois, kun homma on valmis. Odotusajan voit istuskella täydelliseen lämpötilaan säädetyssä kaarassasi. Mutta vastoin kaikkia odotuksia, autojenpesupaikoilla yleensä on kolmesta neljään itsepalvelupistettä letkuineen ja välineineen (kuukausikortilla saat pestä kaarasi vaikka joka päivä) sekä mahdollisesti yksi automaattipesukoppi. Useimmat kuitenkin pesevät autonsa omassa pihassa, omin voimin.

- Joulu tulee ainakin meidän naapurustossa. Koristeet, valot ja härpäkkeet raahattiin vintiltä muutaman viikko sitten, ja pystyttäessä oli puhetta sytyttää ne vasta kirjoittamattomien sääntöjen mukaisesti Thanksgivingnä marraskuun lopussa eli tulevan viikonlopun aikana. Tai mitäpä sitä säästelemään, nyt piha hohtaa, välkkyy ja rallattaa joululauluja kolmatta viikkoa. Laitoin videota kotiin ja reaktio oli: "Löydätpä ainaki kotiin." En kyllä voi enää olla varma, sillä nyt myös naapurit on lähteneet pikkuhiljaa mukaan villitykseen. Joulukuusi on täydessä tällingissä, miniatyyrikaupunki haudattu harsolumeen ja joululaulut raikaa niin olohuoneessa kuin autossa ja kauppakeskuksissakin. Koristelussa on vain yksi kultainen sääntö. Enemmän on aina enemmän, niin määrässä, väreissä, kokoelmassa, teemoissa, tyylissä kuin huomionhaussakin.

- Odotan joulua jännityksellä. Hyvällä tavalla innokkaasti uusia kokemuksia hakien, mutta vähän peloissaan omaa reaktiota odottaen. Onneksi suurin huoli on lähinnä suomalaisten jouluruokien puute, eli saako sen joulufiiliksen sitten kohilleen perunamuussilla ja pikkuleivillä? Aamupalaksi on luvattu vohveleita kermavaahdolla ja mansikoilla. Antaa tulla jenkkijoulu, erilaisuuttahan täällä ollaan hakemassa. Aijon kuitenkin sulattaa pakkasesta karjalanpiirakoita (ei yleensä kuulu mun joulupöytään), keittää kattilallisen riisipuuroa ja säästää fazun sinistä pyhäpäiville, koska.. No varmuuden vuoksi. Pitäähän sitä nyt jotain suomalaistakin päästä pikkuisen itselleen sallia, eikö?

- Firmojen, erityisesti rakennus-, remontti- ja korjausfirmojen pakettiautojen takalasissa on usein tarra, joka pyytää raportoimaan auton liikennekäyttäytymisestä. Olisi kiva tietää paljonko vihjepuhelimeen tulee raporttia todellisesta törttöilystä (varmasti hyödyllistä informaatiota firman johdolle) ja kuinka suuri osa on "hauskaa vitsailua" tai kilpailijoiden kiusaa. En tiedä olenko vaan pessimistinen ja ihmisten kierouteen asennoitunut vai tuleeko kenellekkään muulle mieleen sama tästä pohjimmiltaan hyvästä ideasta?

- Mainosten perusteella kokis on suositeltavaa vähäsuolaista ruokavaliota tavoitteleville, sokerihuurrutetut murot kuitupitoisia ja hyvä aamupala kaikille, urheilujuomasokerilitkut tärkeä vitamiinienlähde ja sokeroitu omenasose (hillo) melkein sama kuin se itse omena.

- Rekat on ihan niinkuin leffoissa, ainakin niinkuin Autot -leffoissa. Kromiset kaksoispakoputket reunustavat nuppia, konepelti on juhlavan kookas suorakulmio ja puskuri on kuin vanhanajan höyryjunassa. Totuttelun ja hämmästelyn jälkeen ne suomalaiset versiot on alkaneet näyttää oikeastaan aika junteilta näiden rinnalla.

- Syntymäpäivät on täällä tosi iso juttu ja niitä juhlistetaan aina alkuperäisenä päivänä, vaikka keskellä arkiviikkoa, ainakin jollain lailla. Ruokapaikat tarjoavat ilmaisia jälkkäreitä ja kahvilat juomia, autot koristellaan, koulussa ja treeneissä lauletaan, kaverit tuovat herkkuja kouluun ja sankari raahaa onnitteluilmapalloja mukanaan. Tapaninpäivänä syntyneelle suomalaislapselle tämä kaikki on aika vierasta ja olenkin järkyttänyt kansaa kertomalla, etten oikeastaan ikinä ole tainnut saada synttärilahjaa, kakkua tai varsinkaan pitänyt kaveripippaloita virallisena synttäripäivänä. Sori äiti ja isi, ne kaikki pitää teitä nyt ihan hirviöinä. Tänä vuonna kuulemma juhlistetaan kaikkien hukkaan valutettujen vuosien edestä, juuri oikeana päivänä, valitsemallani tavalla ja ero jouluun tulee kuulemma olemaan kristallinkirkas. Näin jouluruuan rakastajana ja vaatimattomaan juhlistamiseen tottuneelle se ei ole ollut ikinä katastrofi yhdistää lahjat (esimerkiksi ihkaensimmäinen järjestelmäkamerani ei varmasti olisi ollut pelkkä synttärilahja), syödä jouluherkkuja kermatäytekakun sijaan ja (ala-asteikäisenä) pitää pippalot hiukan etuajassa.

- Jenkeille tuntuu hygienia ja kaikenlainen hajujen eliminointi lähes pakkomielteistä. Esimerkiksi ennen lentistreenejä laitettiin deodoranttia polvisuojien alle, kosteusvoidetta sääriin ja vartalosuihketta kenkiin (kaikki eri tuoksuja). On vessan-, auton- ja keittiönraikastimia, käsidesitavaimenperät roikkuu laukuissa ja jopa luokkahuoneissa on näkee erilaisia tuoksurasioita. Kuitenkin kauppakeskusten ja ravintoloiden vessoissa muistutetaan työntekijöitä pesemään kädet ennen töihin palaamista, bideesuihkuja en ole nähnyt missään, kengät jalassa voi kömpiä myös päiväunille "puhtaisiin" lakanoihin ja spraydödöjä täällä ei tosiaan (onneksi) myydä.

- Hamburger tarkoittaa naudalihapihviä sämpylän välissä (huom. ilman ketsuppia, mahdollisesti juustolla), kanapihvillä tai jollain muulla sisuksella varustettu vastaava on sandwich. Oikeastaan sandwich voi olla melkein mikä vaan leipä, mutta roll on kroisantti tai sämpylä (joka voi olla myös muffin), koska cupcake on muffinssi. Sub on patonki, tai oikeastaan mikä tahansa pitkulainen täytetty leipä (sämpylä). Noodles voi olla myös makaronia, mutta toast on ehdottomasti paahtoleipää. Cheesy bread on pizza pelkällä juustolla ja mausteilla eli leipä, jota saa pizzeriasta. Lemonade on nimeomaan sitruunalimua, pop tai soda on mitä tahansa hiilihapotettua juomaa. Täällä ei ole yhtäkään toiletia tai WC:tä, ne on kaikki bathroomeja ja joskus harvoin restroomeja. Siis myös myös koulussa mennään bathroomiin, eikä siellä mitään kylpyammetta tai suihkua ole, niinkuin mä sen määrittelisin. Spandexit on yleensä trikoiset minishortsimittaiset legginssit, mutta perjaatteessa kaikki sama sana kattaa kaikki pituudet. Toisaalta ne pitkätlahkeisemmat versiot on yoga pantseja. Hetken kesti oppia nämä määritelmät ja kokoajan tulee uusia...

- Mun elämä täällä on ihan oikeeasti aika tosi tavallista ja tyhjää ilman koulua myös tylsää. Esimerkikki eräältä yllättävältä vapaapäivältä. Heräsin normaalin arkiaamun tapaan 6.10 ja kampesin itseni kohti vessaa. Juuri jotenkuten herättyäni kylmän veden avulla hostmom koputtaa ovella, että hei teillä ei oo tänään koulua, teillä on snow day (lumettomana päivänä) liukkauden takia. Suuntaan epäuskoisena, mutta kiitollisena takaisin kohti sänkyä. Kaadan täyden vesilasin lakanoihin. Ei oliskaan tehnyt mieli takaisin vällyjen väliin. Nukahdan pyyhkeen päälle. Herättyäni keittelen vähän puuroa, whatsappaan äitin kanssa, luen blogeja, siivoan perusteellisesti keittiön ja vessa, nypin olohuoneen viherkasvit, naureskelen itselleni ja elämälleni, vaihdan jossain vaiheessa yöpaidan kotiunivormuun, syön ja makaan, juon teetä. Tekisin koulujuttuja, mutta ei viitsi, koska se tarkottaisi ensiviikolle pelkkä peukaloidenpyörittelyä tunneilla. Kirjoitan postausta ehkä kolme tuntia. Loppuillasta ei muistikuvia, mutta aika varmasti voin taataa, että sama meno jatkui. Olkoon tämä todiste huimaavasta arjestani.

Vaihtariblogien klassinen postaus, joita minunkin mielestä on aina kiinnostava lukea, on ehdottomasti eroavaisuudet kulttuurien välillä. Itsekin sellaista olin suunnitellut, mutta toisaalta monesti tuntuu toistavan vaan samoja juttuja, mitä muutkin. Tosin nyt puhun miljoonia vaihtariblogeja selanneena ja aiheeseen perehtyneenä, en esimerkiksi kaverin äidin työkaverin tai jonkun toisen uteliaan näkökulmasta.  Tyypillisesti meikäläisellä teksti yleensä lentää aika kevyesti, eli sanottavaa ja jaettavaa kyllä olisi, mikä tässä tapauksessa koituu todennäköisimmäksi onglemaksi. Väsäisin mielellään ihan kunnollista eroavaisuuspostausta myöhemmin, mutta olisi kiva saada pohjaksi vaikkapa kysymyksiä tai jonkunnäköinen aihealuejako. Kommenttiboksi on vapaassa käytössä (kuten aina) myös esimerkiksi jos muistissasi on jonkun toisen hyvä jaottelusysteemi tai esimerkkipostaus eroavaisuuksista, jonka voisin sitten täyttää oman kokemukseni perusteella. Amerikkaa ja Suomea pystyn tuskin koskaan vertailemaan, mutta paikallisten eroja kyllä. Paljonhan tässä ja aikaisemmissa höpötyksissä niitä arkisia eroja onkin jo tullut esiin, mutta jos nyt sitten ihan perin pohjin?

IV

1) Tämä kuva on omistettu rakkaalle veljelleni. Hostisä innostu ottamaan oikeen videopätkän ja kuvia todisteeksi, että meikäläinenkin söi pizzaa. 2) Kyllä vilukissa aina paikkansa löytää, esimerkiksi CostCon kodinsisustusosastolta, josta kyseinen sähkötakka löytyi. Mut voi jättää tohon parkkiin aina kylmäaltaiden kiertelyä varten. 3) Halloweeniin valmistautuessa käytiin kiertämässä tuonne puistoon rakennettu kauhupolku, jossa siis oli kaikenlaisia lavasterakennelmia ja tietty oikeat näyttelijät. Perjantai-iltana vuoroa joutui odottelemaan aika kauan, mutta eipä haitannut, kun sai värjötellä lämpölamppujen alla. Voisko katuvalot vaihtaa tälläsiin lämpökupuihin, pliis? 4) Jokainen varmaan tietää sen tunteen, kun kassa lyö käteen sekalaisen läjän kolikoita, kortteja, seteleitä ja kuitin ja yrität siinä sitten huokailevan jonon edessä survoa niitä oikeisiin taskuihinsa? Tässä kaupassa kolikot tuli vasta tollasesta automaatista sun ostosten luota koneen laskemana. Oon nähnyt tasan yhden tällaisen automaatin suomessa, Kampin Subwayssa. Olisko aika laajentaa systeemiä?

1) Käytiin vähän täydentämässä "pantry"a CostCossa! (Edellisenä päivänä oltiin jo shoppailtu tuoretuotteet eri kaupasta.) Autoon mahtui just ja just kolme ihmistä ja ostokset. 2) Maistuisko teillekkin juokseva pekonijuusto? 3) Itse ainakin valitsen mieluummin tämän, eli vadelma-valkosuklaa QuestBarin nuotion äärellä. Vaikka nää onkin ylivoimasesti parhaita proteiinipatukoita sisällöltään ja maultaan niin ihan suomen hintaa en oo valmis näistä pulittamaan. Mutta olkoon nää mun jenkkiherkku/-snäkki/-ruokalaji/-elämä - oon nimittäin tilannut jo joulusuklaatkin QuestBarien muodossa. 4) Yks päivä innostuin pyöräyttämään meille makaronilaatikkoa, joka sai hyvin mielenkiintoisen vastaanoton... Toinen sisko tyhjensi lautasen suoraan roskikseen koskemattomana, toiselle kelpasi jopa lämmitettynä pitkin viikkoa ja veli taisi lopulta tyydyttää nälkänsä muroilla. Kukaan ei suostunut maistamaankaan ketsupin kera. Ilmeisesti liian simppeliä ja aidon makuista. 

1) Meijän perheen kurpitsat tositoimissa! Kuviot saatte arvailla, en oo itsekkään ihan varma... 2) Tää oli huvipuiston (scarywood) ja kauhupolun (another scarywood) jälkeen kolmas halloweenteemainen pelottelupaikka ja ehdottomasti paras. Täällä Haunted Houset on älyttömän suosittu viihdyke Halloweenin kynnyksellä. 3) Jälleen kerran päädyin johdattamaan kiljuvaa joukkoa läpi tuon kammokujan. Kyseinen Haunted House oli rakennettu tyhjään teollisuushalliin ja täytyy kyllä sanoa, että olin jo ihan noista lavasteista ja koristeluista, sekä live DJ:stä valmis pulittamaan 15$, sillä kauhua noista ei mulle irtoa. Sen verran on Billnäsissä vietyt kummitusleirit karaissu mua, ettei ihan pienistä kyllä hysteriaa kehitä. Asianomaiset varmasti ymmärtävät edellisen lauseen vertauksen... 4) Oon huomannut, että vaihtarien blogeja ja instagrameja yhdistää yksi erityinen teema - aurinkokuvat nimittäin. Ei ollut mullakaan ensimmäinen kerta kun huokailin auringonnousua tai -laskua ja tallensin esimerkiksi tämän otoksen. Jotain maagista siinä ilmeisesti on, koska jokainen tuntuu löytäneen sen kauneimman auringonlaskun omasta kakkoskodistaan. Ja kuvaa muuten aikahyvin sitä, miten arkiset jutut saa uudessa ympäristössä ihan erilaisen arvon, vai tuleeko teijän kotona ihasteltua jokaista illan hämärtymistä tai aamunsarastusta?

1) Kaksi viikkoa sitten näytti tältä.. Nyt onkin sitten lunta maassa. Nautin syksystä jollain tapaa ihan hurjasti ja tänä vuonna sitä kauneinta vaihetta kestikin neljä kuukautta. Hiukka alkoi olla jo hukassa ajankulu... 2) Saman katon alla (vanhan nahkasohvan sisällä) asustelee tosiaan myös tälläinen otus. Ekojen kahdeksan viikon aikana näin tämän karvakaverin muistaakseni parikertaa vilaukselta, kunnes nyt reilun kahden kuukauden, kärsivällisen suosittelun ja maanittelun jälkeen hän on ottanut vihdoin kontaktia! Hostperhe oli silminnähden yllättynyt, kun näkivät kisun näissä merkeissä kiehnäämässä mun vieressä - hän majesteetillinen arkuutensa kun ei pääsääntöisesti luota edes "omiinsa". 3) Kaikkia odotuksia vastaan mun päivittäinen aamupala on täällä kaurapuuroa ja munakas. Tää kausi on jatkunut jo melkeen kaks kuukautta, saa nähän millon kausisyöjällä alkaa tökkimään. Ja sitä ihmettelen edelleen, että miten mulla ei suomessa ollut aikaa edes viikonloppuisin, mutta täällä oon koulussa jo puoli kahdeksalta, munakas massussa. 4) Jääpalat on ihan selkeesti elinehto jenkeille. Normaalissa jääkaapissa on aina jääpala-automaatti ja jokaiselta huoltoasemalta voi ostaa jääpalasäkkejä esimerkiksi kylmälaukkuun. Liioittelematta puolet juomista on aina jäätä tai jäähilettä. 

1) Eilen pääsi talvitakki testiajoon ja tulee kyllä olemaan ahkerassa käytössä näillä keleillä. Tämä eskimoviitta löytyi tosiaan CostCosta, jota voisi verrata ehkä lähimpänä Kärkkäiseen. Kyseessä on siis varastomyymälä, jossa valikoima vaihtelee aina vähän erien mukaan ja ostokset on luokkaa lavakärry ja 38-päkki. 2) Oon hyvin ihmeissään, että suomalaiset korvapuustit kelpas ees maistiaisiks näiden jälkeen... 3) Vihdoin saatiin tämäkin vääryys korjattua, eli söin ekaa kertaa pulled porkia! Piti näköjään tänne asti matkustaa ruis-pulled pork-sandwichiä syömään. 4) Vikan lentispelin jälkeen mut esiteltiin senioreiden joukossa ja joukkue yllätti meidät lahjoilla. Mä sain ikioman, ihkaensimmäisen lentopalloni omistuskirjoituksilla ja juomapullon (ja älyttömän satsin jotain jenkkiläisiä kemikaalipommikarkkeja, jotka oli valitettavasti aika mitättömiä fazeriin ja pandaan tottuneelle). 

1) Tähän lehteen ja erityisesti sen kanteen tiivistyy useimpien amerikkailaisten naisten filosofia. Nopeeta, helppoo ja vaivatonta, mutta ulospäin oikein näyttävää ja kunnollista perhe-elämää. Samaan aikaan kiinteydytään 1300 kalorin kituruokavaliolla, blokataan lomakilot ja herkutellaan kakulla, jonka sisään on upotettuna valmiit omena- ja kurpitsapiirakka ja pinnalle pursotettuna napakka kerros kuorrutetta. 2) Viimeviikolla meidän School Districtissä pyöräytettiin teatteriprojekti eli neljän päivän harjoittelulla esitettiin The Wizard of Oz. Kyseessä oli siis Missoula Childrens Theatren (googlettamalla löytyy lisää infoa) valmis muotti kaikkine vuorosanoineen ja varusteineen, joka kiertää koulusta toiseen ympäri jenkkejä (ja muissakin maissa?) ja kahden ohjaajan voimin valitaan näyttelijät ja harjoitellaan about tunnin kestävä näytelmä. Kuulostaa mahdottomalta, mutta toimi loistavasti. Puolet hakijoista jouduttiin karsimaan, mutta mä sain yhden rooleista eli näyttelin hyvää haltijaa Glindaa. Sain ihan käsittämättömän määrän kommentteja, että näytin Frozenin Elsalta tossa asussa ja lapsukaiset varsinkin olivat hurjan kiinnostuneita puhunko oikeasti niinkuin Glinda ja vaativat toistamaan hauskalta kuulostavia vuorosanojani. "Jos tätä mun liiotellun hunajaista hyvätäti -korostusta tarkotatte niin en, mutta suomalaisella aksentilla joo..." 3) Mulla on ollut ihan älyttömän suomiruokahimot nyt monta viikkoa ja homma vaan pahenee. Varastossa on kyllä ruisleipää, näkkäriä, hapankorppuja ja jos jonkinmoista karkkia, muttakun ihan kotiruokaa (erityisesti keittoja) ja maitotuotteita (rahkaa ja normaalisuolaista raejuustoa) sekä pari lootaa mämmiä kun sais... Oon yrittänyt helpottaa oloa tekemällä kasvissosekeittoa nyt kaksi kertaa viikon sisällä ja ai että, maha pinkeenä vetelin valehtelematta litran keittosatsit onnenkyyneleitä pidätellen. 4) Loistavat jenkkikeksinnöt osa 12345. Nimittäin "melts"it eli tuoksuvahakuutiot. Etsin joulutuoksukynttilää, löysin vahakuutioita, jotka tuoksuu pelottavan samalle kun suvun perinteinen piparitaikina. Muhun on varmaan jo pinttynyt toi huumaava piparin tuoksu, mutta eikös sitä täällä pitänytkin juhlia överisti myös joulua? Ero, mikä noista tekee ehdottomasti tuoksukynttilöitä parempia, on se, ettei noita tarvitse puhaltaa sammuksiin ja siten kumota hyvää tuoksua häkä-noki-sekotuksella...

HOMECOMING

1) Ainut jonkinlainen "asukuva" on maanantailta, eli pikaisesti kyhätystä rocktähti -kostyymistä. 2) Lounastunnilla oli joka päivä joku aktiviteetti, tässä esimerkiksi piirakansyöntikisa 3) PowderPuff -peli eli tyttöjen jenkkifutista ja poikien cheerleadingnäytös. Sääntöjä oli hieman pehmennelty ja kamppaamisen sijaan piti kiskaista pelaajalta lippu pois. Ihan hullun hauskaa ja kaikenlisäks meidän freshmen&juniors -joukkue voitti! 4) Jep, oli pakko ottaa selfien tollasen "peruskokoisen 1,5 kg tortillasipsipussin kanssa... Ja tästä näätte myös hieman mun Duck Dynasty -päivän asua eli maastokuvioinen takki, bandanahuivi ja aurinkolasit kuului tohon. Häh siis mikä? Suosittelen tekemään saman kuin itse tein edellisenä iltana, eli googlaamaan tuon kyseisen tv -sarjan nimen. 

1) Tässä siis näkyy teemapäivät, joiden mukaan porukka pukeutui hyvin vaihtelevasti. Aika tylsät ja osin hankalatkin teemat oli monien ja myös minun mielestä. 2) & 3) & 4) Jokainen ikäluokka koristeli viikoksi oman käytävänsä ja koska koko viikon teema oli "Happily Ever After" eli Disney, niin meiltä löytyi siis käytävät aiheista Timon ja Pumba, Viidakkokirja, Monsters Inc. ja Tuhkimo. Serioreiden tuhkimokäytävä oli ehdottomasti paras. 

1) Perjantaina pelattiin Homecoming -peli, joka oli samalla meidän viimeinen kotipeli. Väliajalla esiteltiin äänestyksellä valitut kuninkaalliset, eli prinssi ja prinsessa jokaisesta ikäluokasta sekä kuningas ja kuningatar. Paikanpäälle saavuttiin vaatimattomasti avoautoilla ja poseerattiin perheen kanssa valokuvaajille. 2) Ennen tanssiaisia tytöt halus välttämättä heittää kunniakierroksen Walmartissa esikuvanaan sivusto "People of Walmart". Pyöriä testaillessa myyjä kysyi hymyillen tarvitaanko me apua? Ei kiitos.. Tai ehkä vähän henkistä. 3) Kyllähän me ehkä muutaman katse käännettiin. 4) Tanssiaistiketti ja panostuskynnet

Mulla ihan oikeasti oli suuret suunnitelmat Homecoming -postauksen toteuttamiseen ja suunnittelin kantavani kameraa mukana ja mahdollisesti tekemään aiheesta myös videota. Tipahdin pilvilinnoistani heti maanantaiaamuna, kun huomasin, ettei kyseessä ole kovinkaan kummoinen viikko meidän koulussa. Kameran kantaminen jäi ja niin myös puhelinkuvat, tässä siis kaikki materiaali mitä muistikortille kertyi. 

Tanssiaisiin huipentuva Homecoming -viikko on siis yksi High School vuoden "kohokohdista". Se sijoittuu alkuvuoteen, syksylle, ja paras suomennus olisi varmaankin, että kyseessä on eräänlainen kouluhengen nostatusviikko. Se miten, ja kuinka paljon juhlitaan vaihtelee hyvin paljon koulujen välillä. Meidän viikkoon kouluu pukeutumispäivät yllä olevan kuvan mukaisesti, kisailuja lounastunnilla, yhteistilaisuus salissa, ja jonkinverran iltaohjelmaa, kuten poikien lentispeli ja tyttöjen jenkkifudispeli (yleensä "todellisuudessa" lajit siis toisinpäin). Ikäluokkien välillä käydään kisaa pisteistä, joita jaettiin pukeutumisesta, käytävien koristelusta, Homecoming -pelissä esitellyistä "lautoista" ja erilaisista kisoista. Oppilaista valittiin myös kuninkaalliset, mutta mitalin tai olkanauhan, kuvien ja hetken huomion lisäksi se ei juuri muuta merkinnytkään. Itse yritin panostaa parhaani (pienen vaatevarastoni) mukaan ja pukeuduin kait kaikenkaikkiaan neljänä päivänä. Hauska kokemus, mutta tietyllä lailla odotin hiukka suurempaa innostusta. 

Lauantai-iltana vuorossa oli viikon huipentuma, eli tanssiaiset. Suurin osa porukasta oli deitin kanssa, mutta itse päädyin lopulta menemään kimpassa tyttöporukan kanssa ja totesin sen oikein hyväksi valinnaksi. Näissä tansseissa tapana on siis, että poika kysyy tyttöä pariksi. Hieman meinasi paniikki tulla niin mekon kuin seurankin suhteen, mutta lopulta lyöttäydyttiin yhteen muiden "yksinäisten" kanssa ja mekkokin löytyi Abercrombie&Fitchin alennuksista kolmellakympillä. Siihen kaveriksi siskon kengät, kynsilakat ja huulipunat sekä tädin korut ja äidin ostama rannekukka niin voilá oli meikäläisen säästöasu valmis. Yleensä siis vaihdetaan parin kanssa nuo kukkaset eli poika saa rintaan boutonnieren ja tyttö ranteeseen coursagen. Edellämainitut yleensä siis tilataan floristilta oikeine kukkineen ja värit mätsätään asuihin.

Alkuillasta käytiin ottamassa kuvat joenrannassa ja paettiin jäätyneiden hymyjen kanssa syömään Applebees -ravintolaan. Kuvat otti kaverin äiti supernopean "painat vaan tota nappia" -ohjeistuksen turvin, mutta turhaan jännitin koska saatiin huippuhyvät otokset. Sitä havainnollistanee tyytyväisyyteni omakuviin (5/11 julkaisukelpoista). Säästöbudjetti jatkui sujuvasti dinnerillä, kun iskettiin paikalle happy hourin aikaan ja 15$ sai alkusalaatin, pääruuan ja juoman ehtymättömällä täyttöoikeudella ja tippiäkin jäi. Ruuan jälkeen suunnattin tosiaan Walmartiin haahuilemaan ja siitä kaverin luokse kuluttamaan aikaa ennen yhdeksältä starttaavia tanssiaisia. Lopulta oli aika siirtyä koululle ja kaikki näytti ja kuulosti lupaavalle koristeista dj:hin, kunnes koululta katkeaa sähköt. Siellä sitten kyyhötettiin pimeässä hiljaisuudessa ja punnittiin vaihtoehtoja illanjatkolle. Ulkona riehuva "myrsky" eli kohtuullinen tuuli piti sähköt poissa koululta reilut puolituntia, kunnes erään oppilaan isä tuo paikalle generaattorin eli sähköä 15 minuutiksi. Taas odoteltiin ja olin jo tilaamassa kyytiä kotiin, mutta päätin jäädä koska olihan kyseessä aika yolo kokemus ja ulkonäkökin vaivalla paranneltu. Onneksi jäin, sillä yhteensä yli tunnin sähköttömyyden jälkeen saatiin virta takaisin ja kaikenpäälle vielä lisäaikaa. Tanssilattialla ihan oikeasti hytkyttiin menemään ilman huolen häivää ja alkuhämmennyksen jälkeen väänsin itsenikin sinne muiden sekaan. Lopputulemana totean, että ihan hauska kokemus kaikenkaikkiaan.