Haloo Helsinki alkoi laulaa mulle lähtövalmiudesta ja maailman toisesta puolesta jossain 8. luokan paikkeilla. Sitä se tekee tälläkin hetkellä. Kohta se onkin arkinen todellisuus, tuo haaveissa huolella haudottu - suuri tuntematon. Siinä sitä nyt kuvaan tallennettuna, mustaa valkosella, abouttiarallaa neljän kuukauden kuluttua mä oikeesti tiivistän elämäni oleellisimman materian (hapankorpuista hammasväliharjaan) 23kg laukkuun ja suuntaan tossunkärjet kansainväliselle alueelle. Ihan ite, ihan yksin.
Viikonlopun lähtövalmennus laukaisi sellaset fiilikset, että töttöröö vaan teillekkin ja pahoittelut kanssaeläjilleni puheripulista, hälyttävän korkeisiin lukemiin nousseesta lähtökuumeesta ja sen aiheuttamasta hieman sekavasta hiphei -olotilasta. Oon tässä nyt virtuaalisurffannut silmät kiiluen pitkin New Yorkin lentokenttähotellin käytäviä, toljottanut youtubesta kaikenmaan yber-mega-pudotus-kieputus-kiihdytys-huvipuistolaitteiden esittelyvideoita (naureskellen masokistisuudelleni jonka tuollaiset vempaimet tuovat esiin) ja hetkutellut itseäni mitä ihmeellisempien vaihtarifiilistelybiisien tahdissa. Ja jos jotain hyvää ja järkevääkin mainitsen, niin ainakin vielä toistaiseksi onnistuin estämään itseäni koepakkaamasta (hei mähän en edes tiedä, pitääkö laukku täyttää hellehatuilla vai villakalsareilla). No, eiköhän maanantai tälläkin kertaa tee tehtävänsä ja kolauta erään lähtökuumehöyryisen takaisin koulunpenkille ja kiinni arkeen. Niin tai siis viideksi viikoksi opiskelun pariin ja siitäkin kevyen pyöristyksen jälkeen jäljelle jää oikeastaan noin rapiat neljä viikkoa todellista aivotyötä vaativaa toimintaa.
Aika on siis samalla ihan käsittämättömän nopeaa ja luvattoman hidasta, mutta antaa olla. Ei se uusinnassa oleva passi, viimeinen hepatiittipiikki, tieto kesätyöstä/-työttömyydestä saatika sijoitustiedot sen nopeammin tule vaikka kuinka sitä jalkaa pohkisi ja päästelisi ilmoille mitä ihmeellisempiä valitusvoihkaisuja. Nyt sitä malttia neiti, etkö sä olekkin muuten se, joka aina viisastelee muille että kaikella on aikansa ja tarkoituksensa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti