NOTES

- Sain läksiäisissä kortin, jossa toivotettiin "lämmintä vaihtarivuotta". Ehdin jo hetkeksi huumaantua ajatuksesta, kunnes eräänä kauniina aamuna (ja yönä) heräsin siihen todellisuuteen koko kroppa kylmästä täristen, että kyllä se vaan kulkaa talvi tulee täälläkin. Paitsi että nyt seuraavien viikkojen sääennuste lupaa +10, tuulta, vesisadetta, aurinkoa, yöpakkasia ja oikeastaan tulevana viikonloppuna on ehkä sittenkin pakkasta.. Hetkittäin on jopa tuntunut vähän hassulta tallustella menemään eskimotakki päällä, kun paikalliset ei takkeja juurikaan käytä. No, eipä niille kyllä sisätiloissa tai autossa pahemmin tarvetta ole...

- Suomessa päivä alkoi hesarilla, täällä se alkaa hesarin nettiversion lisäksi Tri-City Heraldilla. Tokan tunnin ehdoton kohokohta on verrata paikallinen ja helsinkiläinen sää. On jokseenkin mielenkiintoista lukea samat uutiset kahdesta eri lähteestä ja verrata mitä niissä korostetaan. Räikeitä informaatioristiriitoja ei ainakaan vielä ole näkynyt, mutta ainakin yhteiskunnallisissa asioissa näkökulmat ovat selkeästi eri maata. Sain tänne myös yhden paperiversion hesarista, jota selattuaan hostdad tuli mietteliäänä kysymään, eikö suomen kielessä käytetä ollenkaan huuto- tai kysymysmerkkejä? Ei mikään tyhmä kysymys lähes 10 kielen alkeet osaavalta. Koitin selittää, että tottakai käytetään, mutta et ehkä törmännyt niihin sanomalehdessä sen asiapitoisen ja objektiivisen sisällön vuoksi. Tapahtuneen jälkeen kiinnitin itsekkin huomiota, että täällä lehdessä on huomattavasti enemmän yhden ihmisen kantaa esitteleviä kolumneja ja poliittisia artikkeleja melko kiihkeilläkin syytöksillä varustettuna.

- Roskan ja muovin tuhlauksen määrä on ihan järkyttävä ja sitä ruokkii entisestään monet ihan arkiset tavat. Kaupassa kassa pakkaa ostokset tyylillä kaksi leipäpussia per kassi, pusseja ei käytetä uudestaan edes roskapusseina, koska sellainen ei riittäisi edes pariksi tunniksi. Paperikasseja saa joistain paikoista, mutta niissäpä ei ole kahvoja, jotka mahdollistaisivat kovin monipuolisen uusiokäytön. Pikaruokaravintolat, takeawayt, valmisruokapaketit, pullojuomat, tarvitseeko edes mainita mikä määrä paperia, muovia ja pahvia. Koulussa meillä on styroksilautaset, muoviaterimet ja pahvikipot. Minigrip-pusseja muistuttaviin ziplock bageihin pakataan riemuiten ihan kaikki matkustavasta hammasharjasta lähtien ja jopa uudelleenavattava leikkelepaketti laitetaan varmuuden vuoksi vielä toiseen muovipussiin. Tässä nyt muutamia, mutta listaa voisi hyvin jatkaa kohti yksityisautoilua ynnä muuta, mutta ehkä jätän saarnan sikseen. Kierrätys- tai pullonpalautusjärjestelmä löytyy harvoista osavaltoista, joiden joukkoon Washington ei lukeudu. Jos jotain haluat lajitella, saat pulittaa siitä mojovan summan vaivalloisuudesta puhumattakaan. Hostmom on muoviäimistelyni innoittamana ottanut vihdoin käyttöönsä kuulemma kauan varastoissa seisseet kestokassit ja haluaa kovasti muuttaa tapojaan.

- Enää ei ihan jokapäivä kyytitarjouksia satele hullulle suomalaislapselle, joka kävelee uskomattoman 2000 metrin koulumatkansa. Esimerkiksi toissapäivänä mut yritettiin säikäyttää tööttäilyllä ja kävelytietä kohti kurvaamalla ja eräänä hämärtyvänä iltapäivänä kaveri pysähtyi viereen ja kertoi kuinka surulliseksi tulee aina, kun näkee minut tarpomassa kylmässä, yksinäni. Mutta ei edes tarjonnut kyytiä. Kunhan mainitsi lämmitetystä autostaan shortsit jalassa, että voi sua reppana ja jatkoi matkaa.

- Edellisestä päästiinkin hyvin aiheeseen talvipukeutuminen. Itsehän olen jo lisännyt sukkahousut, lapaset, pitkähihaisen "aluspaidan" ja pipon päivittäiseen repertuaariini, mutta paikallisille kymmenen asteen pakkanen tarkoittaa sitä, että toistellaan shortsit/ hame/ ohuet legginssit jalassa miten on aika kylmä. Oikein hyytävinä aamuina voi lisätä olemukseen vaikka söpön kaulahuivin ja korvaläpät, höyryävän kahvimukin ja "rakastan tätä sweaterweatheria" kommentoinnin lisäksi. Koristreenien päätteeksi heitetään edelleen ne samat suihkuläpykkäät jalkaan ja laahustetaan t-paidassa autoon. Kyllä järkyttää suomalaista, jolle on opetettu, että aina pitää ottaa tarpeeksi vaatetta mukaan jos vaikka auto hajoaa matkalle tai jotain muita komplikaatioita ilmenee.

- Ekana päivänä, kun lunta ilmestyi hikistesti maanpinnan peittävä kerros, kuulutettiin kuinka puolet busseista on aikataulusta jäljessä ja seuraavana aamuna koulu alkoi kaksi tuntia myöhemmin. Aluksi lähinnä nauratti, mutta pian ymmärsin kuinka vaarallinen talvi onkaan kokemattomille kesärengaskuskeille. Taas yksi syy lisää siihen listaan, millä perustelen kävelyäni. Kyseisenä talvipäivänä sisko todisti talven ja talveen tottumattomien ihmisten vaarallisen yhdistelmän 10 metrin matkalla autolle. Suihkusandaali-shortsi-teepaita-asussa kaatumisen tulos oli auennut polvi ja sirpaleinen iphonen näyttö.

- Kotipizza ja kotipitsa vetää ihan mennen tullen jenkkiläisten versioiden ohi. Iha oikeasti kaikki lätyt, mitä täällä olen maistanut, ovat olleet mehevästä ulkonäöstä huolimatta pettymys. Mauton (!) juusto on joka ikisen pitsan pääraaka-aine, rapeasta pohjasta tai herkkureunoista ei tietoakaan (kaikki muistuttaneet sitkeää pullaa, jopa ohutpohjaiset), suupalassa ei ole suolaa ollenkaan tai sitten se vaatii vesilasillisen huuhtotuakseen alas. Kinkkupitsan puolesta koko lyhyen elämänsä liputtanut on nyt kääntänyt takkinsa ja tilaa nykyään pakon edessä kanapitsaa, jossa täytettä sentään saa enemmän kuin kinkkuversioiden muutaman leikkelesiivun verran (plus tietysti kilo sitä mautonta juustoa ja ehkä ananaksia). Missä on mehevät savupalvikinkut, maukkaat ja sopivasti annostellut juustot, sekä se tärkein eli mielikuvitukselliset ja tasaisesti ripotellut täytteet? Nyt saa vinkata jos tietää jenkkipizzerioista, jotka pelastaisivat tämän kokemuksen paremmaksi!

- Tiskikone on arjen luksusta. Sen lisäksi, että sen täyttö ja tyhjennys on ihan oikeasti mun suosikki kotiaskare, niin kyllä se on myös ihan hyödyllinen kuuden hengen taloudessa. Huomasin tämän, kun muutaman viikko takaperin meillä kyseinen laite sanoi sopimuksensa irti ja uutta odotellessa tuli pariin otteeseen tiskattua koko perheen tiskit. Muistakaa siis, että täällä ei kaksoislavuaarit tai varsinkaan astiankuivauskaapit ole tunnettu käsite. Kyllä siinä kädet altaassa vähän hymyilytti ajatus siitä, että joku taisi varoittaa, että vaihtarina on syytä olla valmis ihan kaikkeen...

- Suomalaisia kylpyhuonekalusteita ei turhaan kehuta. Tässä vajaan kolmen kuukauden aikana on oppinut jo jännittämään vetääkö vessanpönttö ollenkaan vai jääkö se huuhtomaan ikuisiksi ajoiksi. Esimerkiksi tänä aamuna se päätti tulvia lattialle asti. Lavuaari vetää heikosti, mutta ei niin heikosti kuin kylpyamme. Hanassa on ne kirotut vivut kuumalle ja kylmälle (pari kertaa on ollut palovammat lähellä kun sitä kuumaa alkaa parin minuutin valuttelun jälkeen tulemaan) ja suihkussa puolestaan sama vipu säätää lämpötilaa ja painetta (eli tulikuumaa tulee täysillä ja kylmää vain pienellä paineella). Tosiaan kiva ylläri oli huomata, ettei se huonosti vetävä kylpyamme kuitenkaan säilö vettä silloin kun olisi tarkoitus. Tuli vähän pikaisempi "rentouttava" kylpy, joka päättyi hyvin virkistävään jääkylmään suihkuun. Ja ei, me asutaan ihan normaalissa talossa ja tuo kylmä suihku oli toistaiseksi ainutkertainen, että ei tämä elämä täällä nyt niin kamalaa sentään ole.

- Oon saanut oikeastaan vaan muutamia oikeesti hauskoja kysymyksiä. Tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassaan, mutta kyllä näistä mulle esitetyistä jotain huumoria saa ainakin suomalainen revittyä. Ensimmäisinä viikkoina oli hyvin hämmentynyt siitä, miten moni tietää suomen sijainnin. Lopulta selvisi, että harva on koskaan kuullut edes koko sanaa ja ajatteli minun tulevan lähikylästä, Finleystä. Finli ja Finland, onhan ne melkein sama asia. Pääosin ihmiset ovat kiinnostuneita lähinnä siitä onko suomessa kylmä. Viimeviikolla sijainen kuitenkin uskaltautui kysymään: "Onko suomessa kaikilla lapsilla puhelimet?" Vastasin myöntävästi. Mies jatkoi varovaisesti, että mahtaakohan minulla olla täällä puhelinta. "Joo, on mulla, vieläpä ihan aifouni. (No, tätähän mä oon tässä koko tunnin räplännyt tylsyyttä tappaen...)" Toinen aika hyvä oli erään nuorenmiehen epäilevä kysymys koulussa eväitä lämmittäessäni, että onko suomessa mikroaaltouuneja.

- Kaikkien ravintola- ja kahvilapalveluiden lisäksi autokaista johtaa myös esimerkiksi pankkiautomaateille ja apteekkiin. Tankatessa riittää, kun pistoolin asettaa paikoilleen ja ottaa pois, kun homma on valmis. Odotusajan voit istuskella täydelliseen lämpötilaan säädetyssä kaarassasi. Mutta vastoin kaikkia odotuksia, autojenpesupaikoilla yleensä on kolmesta neljään itsepalvelupistettä letkuineen ja välineineen (kuukausikortilla saat pestä kaarasi vaikka joka päivä) sekä mahdollisesti yksi automaattipesukoppi. Useimmat kuitenkin pesevät autonsa omassa pihassa, omin voimin.

- Joulu tulee ainakin meidän naapurustossa. Koristeet, valot ja härpäkkeet raahattiin vintiltä muutaman viikko sitten, ja pystyttäessä oli puhetta sytyttää ne vasta kirjoittamattomien sääntöjen mukaisesti Thanksgivingnä marraskuun lopussa eli tulevan viikonlopun aikana. Tai mitäpä sitä säästelemään, nyt piha hohtaa, välkkyy ja rallattaa joululauluja kolmatta viikkoa. Laitoin videota kotiin ja reaktio oli: "Löydätpä ainaki kotiin." En kyllä voi enää olla varma, sillä nyt myös naapurit on lähteneet pikkuhiljaa mukaan villitykseen. Joulukuusi on täydessä tällingissä, miniatyyrikaupunki haudattu harsolumeen ja joululaulut raikaa niin olohuoneessa kuin autossa ja kauppakeskuksissakin. Koristelussa on vain yksi kultainen sääntö. Enemmän on aina enemmän, niin määrässä, väreissä, kokoelmassa, teemoissa, tyylissä kuin huomionhaussakin.

- Odotan joulua jännityksellä. Hyvällä tavalla innokkaasti uusia kokemuksia hakien, mutta vähän peloissaan omaa reaktiota odottaen. Onneksi suurin huoli on lähinnä suomalaisten jouluruokien puute, eli saako sen joulufiiliksen sitten kohilleen perunamuussilla ja pikkuleivillä? Aamupalaksi on luvattu vohveleita kermavaahdolla ja mansikoilla. Antaa tulla jenkkijoulu, erilaisuuttahan täällä ollaan hakemassa. Aijon kuitenkin sulattaa pakkasesta karjalanpiirakoita (ei yleensä kuulu mun joulupöytään), keittää kattilallisen riisipuuroa ja säästää fazun sinistä pyhäpäiville, koska.. No varmuuden vuoksi. Pitäähän sitä nyt jotain suomalaistakin päästä pikkuisen itselleen sallia, eikö?

- Firmojen, erityisesti rakennus-, remontti- ja korjausfirmojen pakettiautojen takalasissa on usein tarra, joka pyytää raportoimaan auton liikennekäyttäytymisestä. Olisi kiva tietää paljonko vihjepuhelimeen tulee raporttia todellisesta törttöilystä (varmasti hyödyllistä informaatiota firman johdolle) ja kuinka suuri osa on "hauskaa vitsailua" tai kilpailijoiden kiusaa. En tiedä olenko vaan pessimistinen ja ihmisten kierouteen asennoitunut vai tuleeko kenellekkään muulle mieleen sama tästä pohjimmiltaan hyvästä ideasta?

- Mainosten perusteella kokis on suositeltavaa vähäsuolaista ruokavaliota tavoitteleville, sokerihuurrutetut murot kuitupitoisia ja hyvä aamupala kaikille, urheilujuomasokerilitkut tärkeä vitamiinienlähde ja sokeroitu omenasose (hillo) melkein sama kuin se itse omena.

- Rekat on ihan niinkuin leffoissa, ainakin niinkuin Autot -leffoissa. Kromiset kaksoispakoputket reunustavat nuppia, konepelti on juhlavan kookas suorakulmio ja puskuri on kuin vanhanajan höyryjunassa. Totuttelun ja hämmästelyn jälkeen ne suomalaiset versiot on alkaneet näyttää oikeastaan aika junteilta näiden rinnalla.

- Syntymäpäivät on täällä tosi iso juttu ja niitä juhlistetaan aina alkuperäisenä päivänä, vaikka keskellä arkiviikkoa, ainakin jollain lailla. Ruokapaikat tarjoavat ilmaisia jälkkäreitä ja kahvilat juomia, autot koristellaan, koulussa ja treeneissä lauletaan, kaverit tuovat herkkuja kouluun ja sankari raahaa onnitteluilmapalloja mukanaan. Tapaninpäivänä syntyneelle suomalaislapselle tämä kaikki on aika vierasta ja olenkin järkyttänyt kansaa kertomalla, etten oikeastaan ikinä ole tainnut saada synttärilahjaa, kakkua tai varsinkaan pitänyt kaveripippaloita virallisena synttäripäivänä. Sori äiti ja isi, ne kaikki pitää teitä nyt ihan hirviöinä. Tänä vuonna kuulemma juhlistetaan kaikkien hukkaan valutettujen vuosien edestä, juuri oikeana päivänä, valitsemallani tavalla ja ero jouluun tulee kuulemma olemaan kristallinkirkas. Näin jouluruuan rakastajana ja vaatimattomaan juhlistamiseen tottuneelle se ei ole ollut ikinä katastrofi yhdistää lahjat (esimerkiksi ihkaensimmäinen järjestelmäkamerani ei varmasti olisi ollut pelkkä synttärilahja), syödä jouluherkkuja kermatäytekakun sijaan ja (ala-asteikäisenä) pitää pippalot hiukan etuajassa.

- Jenkeille tuntuu hygienia ja kaikenlainen hajujen eliminointi lähes pakkomielteistä. Esimerkiksi ennen lentistreenejä laitettiin deodoranttia polvisuojien alle, kosteusvoidetta sääriin ja vartalosuihketta kenkiin (kaikki eri tuoksuja). On vessan-, auton- ja keittiönraikastimia, käsidesitavaimenperät roikkuu laukuissa ja jopa luokkahuoneissa on näkee erilaisia tuoksurasioita. Kuitenkin kauppakeskusten ja ravintoloiden vessoissa muistutetaan työntekijöitä pesemään kädet ennen töihin palaamista, bideesuihkuja en ole nähnyt missään, kengät jalassa voi kömpiä myös päiväunille "puhtaisiin" lakanoihin ja spraydödöjä täällä ei tosiaan (onneksi) myydä.

- Hamburger tarkoittaa naudalihapihviä sämpylän välissä (huom. ilman ketsuppia, mahdollisesti juustolla), kanapihvillä tai jollain muulla sisuksella varustettu vastaava on sandwich. Oikeastaan sandwich voi olla melkein mikä vaan leipä, mutta roll on kroisantti tai sämpylä (joka voi olla myös muffin), koska cupcake on muffinssi. Sub on patonki, tai oikeastaan mikä tahansa pitkulainen täytetty leipä (sämpylä). Noodles voi olla myös makaronia, mutta toast on ehdottomasti paahtoleipää. Cheesy bread on pizza pelkällä juustolla ja mausteilla eli leipä, jota saa pizzeriasta. Lemonade on nimeomaan sitruunalimua, pop tai soda on mitä tahansa hiilihapotettua juomaa. Täällä ei ole yhtäkään toiletia tai WC:tä, ne on kaikki bathroomeja ja joskus harvoin restroomeja. Siis myös myös koulussa mennään bathroomiin, eikä siellä mitään kylpyammetta tai suihkua ole, niinkuin mä sen määrittelisin. Spandexit on yleensä trikoiset minishortsimittaiset legginssit, mutta perjaatteessa kaikki sama sana kattaa kaikki pituudet. Toisaalta ne pitkätlahkeisemmat versiot on yoga pantseja. Hetken kesti oppia nämä määritelmät ja kokoajan tulee uusia...

- Mun elämä täällä on ihan oikeeasti aika tosi tavallista ja tyhjää ilman koulua myös tylsää. Esimerkikki eräältä yllättävältä vapaapäivältä. Heräsin normaalin arkiaamun tapaan 6.10 ja kampesin itseni kohti vessaa. Juuri jotenkuten herättyäni kylmän veden avulla hostmom koputtaa ovella, että hei teillä ei oo tänään koulua, teillä on snow day (lumettomana päivänä) liukkauden takia. Suuntaan epäuskoisena, mutta kiitollisena takaisin kohti sänkyä. Kaadan täyden vesilasin lakanoihin. Ei oliskaan tehnyt mieli takaisin vällyjen väliin. Nukahdan pyyhkeen päälle. Herättyäni keittelen vähän puuroa, whatsappaan äitin kanssa, luen blogeja, siivoan perusteellisesti keittiön ja vessa, nypin olohuoneen viherkasvit, naureskelen itselleni ja elämälleni, vaihdan jossain vaiheessa yöpaidan kotiunivormuun, syön ja makaan, juon teetä. Tekisin koulujuttuja, mutta ei viitsi, koska se tarkottaisi ensiviikolle pelkkä peukaloidenpyörittelyä tunneilla. Kirjoitan postausta ehkä kolme tuntia. Loppuillasta ei muistikuvia, mutta aika varmasti voin taataa, että sama meno jatkui. Olkoon tämä todiste huimaavasta arjestani.

Vaihtariblogien klassinen postaus, joita minunkin mielestä on aina kiinnostava lukea, on ehdottomasti eroavaisuudet kulttuurien välillä. Itsekin sellaista olin suunnitellut, mutta toisaalta monesti tuntuu toistavan vaan samoja juttuja, mitä muutkin. Tosin nyt puhun miljoonia vaihtariblogeja selanneena ja aiheeseen perehtyneenä, en esimerkiksi kaverin äidin työkaverin tai jonkun toisen uteliaan näkökulmasta.  Tyypillisesti meikäläisellä teksti yleensä lentää aika kevyesti, eli sanottavaa ja jaettavaa kyllä olisi, mikä tässä tapauksessa koituu todennäköisimmäksi onglemaksi. Väsäisin mielellään ihan kunnollista eroavaisuuspostausta myöhemmin, mutta olisi kiva saada pohjaksi vaikkapa kysymyksiä tai jonkunnäköinen aihealuejako. Kommenttiboksi on vapaassa käytössä (kuten aina) myös esimerkiksi jos muistissasi on jonkun toisen hyvä jaottelusysteemi tai esimerkkipostaus eroavaisuuksista, jonka voisin sitten täyttää oman kokemukseni perusteella. Amerikkaa ja Suomea pystyn tuskin koskaan vertailemaan, mutta paikallisten eroja kyllä. Paljonhan tässä ja aikaisemmissa höpötyksissä niitä arkisia eroja onkin jo tullut esiin, mutta jos nyt sitten ihan perin pohjin?