Rohkeus ei oo sitä ettei pelota

"Kesä yllättää, viihdyttää, rentouttaa, naurattaa, hikoiluttaa ja paleluttaa vuorotellen ja yhtäaikaa. Se tuo mukanaan kummallista pirteyttä, herkutteluhetkiä ja huumaavan vapauden tunteen. Kesä on aina liian lyhyt, mutta kesä on nyt."

Löysin kyseisen tekstipätkän puhelimen muistiinpanoja penkoessa. Sen on kirjoittanut 20. kesäkuuta 2013 se Nelli, joka oli juuri päättänyt peruskoulun, opetellut kantapään kautta kytkimen merkityksen sekä vaihdepolkimen jekut ja selkeästi herännyt taas henkiin talvihorroksesta. Tekstipätkä voisi kuitenkin ihan hyvin olla tässä ja nyt keksitty, nuo samat asiat havahdun huomaamaan joka kesä ja vaikka palaset ihmisessä kasvaa ja muuttuu, olen edelleen se Nelli, joka elää suurista unelmista. 

Tuolloin reilu vuosi sitten koitti "nyt tai ei koskaan" päätöksen aika ja hakemus singahti Exploriukselle. Olin vieläkin tietämättömämpi määränpäästäni kuin nyt ja muistan yhä elävästi, kuinka mutustin hämmentyneenä mustikkapullaa haastattelun jälkeen ja tutkittiin Google Mapsista mihinpäin maailmaa tämä juuri "tuleva vaihtari" tittelinsä saanut 15-vuotias haluaisi suunnata elämän vuotensa. Australia, Uusi-Seelanti, Yhdysvallat vai Etelä-Afrikka? Viikkoa myöhemmin, tarkalleen 26.7., valinta oli tehty ja silmät kiiltäen, vapisevin käsin avasin kirjekuoren. Siinä se nyt oli, mustaa valkoisella - "Sinut on hyväksytty vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin syksyn 2014 lähtöön". 

Nyt vuoden vanhempana, toivottavasti hiukan viisaampana ja ainakin omasta mielestä taas palasen verran valmiimpana, tuon unelman on aika muuttua todeksi. Läksiäispäivä on sovittu ja kaikki mihin itse voi vaikuttaa, on valmista. Eihän tässä enää puutu kuin määränpää ja rahat ja... Kaikki on vielä yhtä Suurta Tuntematonta, joka toivottavasti pian lähteää aukeamaan askel, valokuva, naurahdus, kyynel ja hetki toisensa jälkeen.