Halloween lähestyy ryminällä, joten sunnuntaina otettiin suunnaksi Pumpkin Patch ja Corn Maze elikkäs kurpitsafarmi ja jonkinlaiset "syysmessut" joiden vetonaulana toimi maissilabyrintti. Kyllähän noiden avulla syksytunnelmaan päästiin, vaikka vuodenajasta on jo hyvän tovin muistuttaneet hyytävä lämpötila, vähenevä valo ja pihojen halloweenkoristeet sekä uskomaton määrä muuta krääsää valmiina yhteen vuoden suurimmista kulutusjuhlista. Simppelin ja melko skandinaavisen maun omaavana on helppo järkkyä kaikissa väreissä loistavaa koristetarjontaa korvakoruista mukinlämmittimiin, mutta tein hostmomin kanssa diilin, että tämä vuosi olkoon överi kaiken juhlinnan suhteen.
Tosiaan aluksi käytiin pomppimassa heinäpaalipyramidien päällä, paijailtiin possuja, selviydyttiin maissilabyrintin lävitse ja otettiin ainakin miljoona yhteiskuvaa (joista yllätysyllätys yhtäkään en blogiin saakka kelpuuttanut). Sitten ei muuta kuin traktorin peräkärryn kyytiin ja täydellisiä kurpitsayksilöitä metsästämään! Joo älkää kuvitelkokaan, että sinne kurpitsamaalle olisi kävellen siirrytty. Okei, ymmärsin traktorin tarpeellisuuden viimeistään siinä vaiheessa, kun kotiutin reilu 20 kiloista kurpitsaa pellolta lähimmälle kärrypolulle. Huippu fotogeenistä kurpitsamaata riitti silmän kantamattomiin ja lajikkeita oli varmaan kymmeniä, aina rupikonnaa muistuttavasta vihreästä mötkäleestä parikymmenkiloisiin oransseihin jytkyhin. Yritin kunnollisena turistina tiedustella niiden eroja maussa ja koostumuksessa, mutta sain vastaukseksi vain naurahduksen: "ei mitään hajua, mun kurpitsapiiras tulee CostCosta". Kun parhaat yksilöt oli hinattu vaan kautta takaluukkuun ja niistä pulitettu naurettavan huokea yhteishinta 40$ (hei c'moon cittari ja ryöstöhintaiset minikurpitsat), suunnattiin takaisin kohti kotia.
Keittiön pöydän ääressä oli aika kääriä hihat ja aloittaa osuus numero kaksi, eli koristelu, Tunsin itseni suunnilleen aivokirurgiksi, sen verran oli muuten instrumenttiä, kokkiveitsiä ja kaikenmaan kaiverrus- ja kuoputussettiä tarjolla. Ensin tyhjennettiin kaikki irtomöhnä pois (valitsin oikesti hyvän yksilön tämän suhteen), rullailtiin minikokoista pitsaleikkuria muistuttavalla askarteluvälineellä kuvan ääriviivat ja jauhotettiin ne pikkuruiset reijät näkyvyyden parantamiseksi. Sitten ei muutakun teräaseet käyttöön. Meikäläisen yksilö vaati varmaan kaiken kokoisia pistosahoja, jotta kaikki palaset saatiin irroiteltua ja ulkomuoto hiottua huippuunsa. Olin kuvitellut prosessin paljon vaikeammaksi ja suurpiirteisemmäksi, mutta kurpitsa yllätti askartelumateriaalina! Voi pojat, että mä olin ylpeä mun debyyttiteoksestani. Tästä lähtien meillä muuten aletaan kaivertamaan kurpitsoja, että huomio vaan lähiseudun marketit, en kelpuuta mitään kitukasvuisia wannabeyksilöitä näiden aitojen "amerikassa kaikki on suurempaa" -versioiden jälkeen. Valitsin kuvaksi tietysti ulvovan kojootin (älkääkä kukaan väittäkö, että se saattaa olla myös susi). Myönnän, että oon vielä aivan untuvikko näissä fanitusjutuissa, mutta eikö toi nyt ollut aika tosifanin valinta?
ps. Nyt kun lentiskausi on kunnialla taputeltu ja vapaa-aika palaamassa osaksi arkipäiviä, koitan tässä jokupäivä saada ulos vihdoin infoa ja kuvia viimeviikon Homecomingista. Ja ehkä joskus sen Idaho -viikonlopun videon. Ja seuraavan pläjäyksen puhelinkuvia. Niin ja antakaa anteeksi huippumielenkiintoiset otsikot, selitän niitä yrityksellä pitää edes joku osuus näistä höpötyksistä selkeänä. informatiivisena ja kummankin mantereen ymmärrettävänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti