NOTES II

Nyt vihdoin jatkoa ja toinen satsi huomioita arjesta ja kulttuurien eroavaisuuksista. Näitä on taas kertynyt hyvän aikaa puhelimen muistioon, joka tosiaan toimii mulle inspiraatioarkkuna. Näitä kirjoittelen tosiaan ylös sitä mukaa, kun keksin eli kaikki on ihan tositapahtumiin perustuvia, mutta tosiaan omilla pohdinnoillani ja mielipiteilläni väritettyjä. Kuvitukseen pääsin vihdoin käyttämään vuoden aikana nähtyjä panoraamamaisemia Ameriikan maalta. 

- Erikoiset kausialet. Niitä todellakin riittää, markkinoilla tuntuu olevan ties mitkä välikausien ennakkokaudet, joiden tahti on niin kiihkeä, että aina on joku ale menossa mallistojen vaihtuessa. Samaa muutosta joulunjälkeis- ja juhannusaleista kohti kaiken maan mustia perjantaita on ollut havaittavissa jo vuosia Suomessakin, mutta täällä vielä enemmän. Jokaiselle juhlapyhälle, urheilutapahtumalle, juhlapyhän odotusviikolle, urheilutapahtuman odotusviikolle ja kissanristiäisille on kehitetty nimikkoalennusmyyntinsä. Yksi hyvä esimerkki oli President's Day Sale. "Presidentinpäivää" ei todellakaan juhlistettu normikansan keskuudessa mitenkään ja harva edes tiesi vapaapäivän syytä. Paitsi ehkä viimeistään sitten, kun kotiin oli tullut alennuskuvastot eli normi viikkotarjouslehdykät naamioituna "presidentinpäiväalennuksiksi". Jep, miltäs kuulostais Runebergin päivän alennukset ja hesessä kerrosateriat puoleen hintaan aina, kun suomi urheilee kansainvälisesti?

- Liikenneympyrähämmennys ja parkkipaikkojen liikennesäännöt(tömyys). Jokin aika sitten selvisi, miksi paikalliset tuntuvat olevan niin käärmeissään ja hämmentyneitä liikenneympyröistä. Ne on ilmestynyt täällä teille vasta viimeisen viiden vuoden aikana ja siispä monet ei vieläkään ole ymmärtäneet niiden liikenteen sujuvuutta edistävää tarkoitusta. Parkkipaikoilta bongasin heti ruutuja rajaavat keltaiset tuplaviivat, joiden olen oppinut olevan se, mitä ei koskaan ylitetä, mutta täällä se oli ilmeisesti vaan tyylikysymys ostoskeskuksen pihalla. Muutenkin parkkipaikoilla näkee niin värikästä meininkiä ja koska täällä autoissa suositaan hiukan laajempia malleja (jos näin niinkun nätisti sanoo), on sellaisilla luonnollisesti aika kömpelöä seikkailla ruutuihin. Myös jenkkien tunnettu ystävällisyys meinaa välillä olla hiukan ylitsetulvivaa, sillä vaikka kuinka sydämmellisyyttään haluaakin osoittaa ja luovuttaakin etuajo-oikeutensa jollekkin toiselle, se ei vaan kuulu liikennesääntöihin. Mites sitten se takana odottava, pitääkö senkin odottaa, mistä se tietää mitä nämä edellä olleet kuskit ovat "sopineet" ja niin edelleen. Tuntuu, että juurikin tässä väistämisvelvollisuus-etuajo-oikeus-asiassa tehdään enemmän poikkeuksen kuin säännön mukaan.

- Marinoimattomat, halvat lihat, mielettömät heviosastot ja papujen käyttö, jättimäisten hypermarkettien hintataso ja bulkkipakkaukset, niitä mä tuun niin kaipaamaan! Täällä en oo muistaakseni kertaakaan törmännyt valmiiksi marinoituun lihaan! Korkeintaan se soosi on mukana omassa pakkauksessaan tai niinkuin lähes poikkeuksetta - liha on marinoimatonta ja ennakkoluuloista poiketen hyvin vähäisesti käsiteltyä! Suomessa tuntuu olevan välillä ihan mahdotonta löytää marinoimatonta lihaa, erityisesti kanaa ilman epämääräistä "marinaadia" eli kemikaalisokerikoktailia, hinnoista nyt edes puhumattakaan. Lihajalosteet, leikkeleet ja "pyörykät" onkin sitten oma lukunsa kummassakin maassa... Heviosastot on yleensä ihan paratiisinomaisia ja minä, joka luulin itseäni kohtuullisen asiantuntevaksi kaiken maan syötävien kasvien kanssa, olen törmännyt ties mihinkä uuteen ja erikoiseen. Ruokavaliokin on laajentunut esimerkiksi sellerillä, lehtikaalilla (jättipuska $0.89) ja ties kuinka monella omenalajikkeella. Tosin halpa hinta ja luonnonmukainen, puhdas viljely harvemmin kohtaa täälläkään, ei hostperheen kustantamaan ostoskärryyn päädy luomutuotteita, vaikka niitä kohtuullisesti tarjolla onkin. Vaikka pavut ei heviluokkaan kuulukkaan, on ne pakko mainita tässä samalla. Kasvisruoasta tykkäävänä, ekoajatteluun taipuvaisena ja tarkan markan mimminä on ihan mahtavaa miten papuja käytetään ruoanlaitossa! Meksikolainen ruokakulttuuri, monen suosima kämping ja jokaisesta perheestä löytyvä painehaudutuspata ovat varmaan kaikki osallisia siihen, että kaikenlaiset papumuhennokset, kastikkeet ja lisukkeet hummuksesta höyrytettyihin papuihin ovat jokaiselle tuttuja. Oon oppinut tykkäämään niistä täällä ihan uudella tavalla. Koska jenkeissä kaikki tosiaan on isompaa, täytyy ehdottomasti peukuttaa myös perheiden mahdollisuutta käyttää varastomyymälöitä ja lapata kärryyn oikeasti isot pakkaukset esimerkiksi leikkeleissä, maitotuotteissa, pakasteissa ja jopa lihoissa. Hintahyöty ja ennenkaikkea se vaiva ja roskan määrä, kun suomessa joutuu ostamaan pakastemarjat parin sadan gramman pusseina, kanafileet neljä kerrallaan muovipokseineen ja maitotölkkejäkin kuluu monessa taloudessa parin kappaleen päivätahtia.

- Täällä edelleen käytetään kotipuhelimia. Kotipuhelimen numeroa kysytään esimerkiksi kaikissa koulun papereissa ja siihen ihan oikeasti tulee puheluita. Yleensä soittaja kylläkin on joko huoltomies, postilähetti tai joku pölynimurikauppias ja puhelinta käytetäänkin lähinnä vain vastaamiseen. Silti linja löytyy melkeimpä joka kodista ja varsinkin koulun sisällä näitä käytetään tosi paljon kansian ja opettajien välillä kommunikointiin. Jätetään niihin myös perinteiseen tapaan ääniviestejäkin ja voi hyvät hyssykät miten meinasin pökertyä säihkähdykseeni, kun puhelimen piristyä jonkin aikaa, jonkun sanelema viesti kajahti automaattisesti kaijuttimesta.

- Synttäreitään kannattaa ehdottomasti viettää jenkeissä, mikäli ilmaiset jälkkärit, juomat, tarjoukset ja kaikenlainen erikoiskohtelu kiinnostaa. Ravintoloissa on lähes poikkeuksetta syntymäpäiväsankarille tiedossa ilmainen jälkiruoka, joka tarjoillaan tietysti hienolla seremonialla ja kahviloista saa parhaassa tapauksessa ilmaisia kahvijuomia, kun mainitsee merkkipäivästään. Autoja koristellaan ja kouluun saatetaan tulla ilmapallopuskan tai kruunun kanssa. Jokin aika sitten meidän koulun pojat oli kuitenkin päättäneet pitää hauskaa tällä anteliaisuudella ja päättivät oikein loistavana vitsinä feikata olevasa synttärisankareita ja kiersivät lähes kaupungin kaikki drive-init ilmaisia herkkuja keräillen. Koko komeus tietenkin kuvattiin snapchattiin, koska olihan se nyt niin törkeen hauska juttu. Olinkin jo kerennyt ihmettelemään, etteikö tätä luottamuksella tukittua porsaanreikää muka kukaan koskaan testaa...

- Mulla on niin ikävä pussilakanoita. Viis siitä hetken pussituskamppailusta, kunhan vaan saa sen autuaan fiiliksen, kun lakana on aina täkin suojana, nätisti sen kokonaan verhoten ja pysyy paikallaan. Täällä pussilakanoita saa vain hyvin hyvin harvasta paikasta, eikä niitä juurikaan käytössä näy. Ärsyttävä irtolakana on varmasti osasyy sille, että moni nukkuu samalla (parhaassa tapauksessa keinokuituisella) peitolla vuodesta toiseen. Ihan mun painajainen, oon niin tarkka unihygieniasta ja lakanoiden raikkaudesta. Muita eroja kotitöissä on esimerkiksi se, että ainakaan mun hostperhe ei ole vieläkään opetuksestani huolimatta ymmärtänyt, että paras tapa säilyttää sukkaparit on kääntää niiden vastakkain asetetut varret nurin "nyytiksi". Saankin siis sukkani pesusta aina vain pinoiksi viikattuna tai sekalaisena kasana.

- Rekisterikilpiä on tarjolla jokaisella osavaltiolla ties kuinka monta erilaista virallista designia. Texas taitaa ylläpitää ennätystä yli 150 mallillaan. Yhä useampi valitsee autoonsa jonkin muun, kun sen perinteisen kilven (esim. Washingtonissa vuorimaisema valkoisella pohjalla, punainen osavaltionnimi) tai ainakin tuunaa sitä lisäämällä vaikkapa armeijan logon tai valitsemalla rekisterinumeronsa. Mikäli rekisterikilpi itsessään on sitä perusdesignia, siihen on ainakin valittu persoonalliset kehykset. Niihin on kirjailtu yliopistojen nimiä, autoliikkeiden mainostekstejä, sloganeita, palmuja, urheilujoukkueita - mitä nyt ikinä keksiikään. Myöskin CSI Miamista ja muista rikossarjoista tuttuja heijastekilpiä, jotka näkee vain suoraan takaa, on ihan oikeasti liikenteessä. Tuleeko edes heti sellaset vibat, että tossa se murhaaja nyt pakenee, miksi se nyt muka muuten haluais salailla kilpeään!

-  Täällä käytetään edelleen sellasia vanhanaikasia mainostauluja, joihin ripustetaan kirjaimet yksi kerrallaan. Koulujen, ravintoloiden (kuten mäkkärin), kauppakeskusten, paloasemien, kirkkojen ja lukemattomien muiden paikkojen pihoilta löytyy näitä. Niissä sitten mainostetaan tulevia tapahtumia, urheilumatseja, onnellisia juhlapyhiä tai turvallista matkaa, tajouksia ja oikeastaan mitä tahansa. Nää on tavallaan tosi söpöjä ja tuntuu niin retrolta. Siis joku ihan oikeasti täytyy kiivetä sinne ripustamaan ne kirjaimet aina, kun sanomaa halutaan vaihtaa.  Vain muutamalla jättikoululla ja isolla messuhallilla oon nähnyt valotaulun, jossa sitten näkyy mainostekstit moderniin digityyliin.

- Vapaana juoksentelevat koirat aiheuttaa saa edelleen mut joka kerta hämmentyneeksi. Hetken siihen kesti tottua, että aamulenkillä ja koulumatkalla on yleensä seuraa, kun naapurusto päästä elukkansa ovesta pihalle ja ne sitten itsekseen vaeltelee pitkin katuja ja treffailee toisiaan. Useinmiten ilman valvontaa. Vaikka en koirakammosta onneksi kärsi, pohdiskelen välillä, että onneksi olen tavannut vain ystävällisiä yksilöitä... Itse en koiraa uskaltaisiä päästää valvomatta vaeltelemaan ihan jo sen oman ja muiden turvallisuuden takia. Välillä on näkynyt aikamoisia läheltä piti -tilanteita autoteillä ja koirien kohdatessa reviirirajoilla.

- Fleecepeitot, nuo iki-ihanat keinokuituiset hiustensähköistäjät ja rätisevät "lämmittäjät". Niistä täällä tykätään ja jokaisesta perheestä löytyykin kasa eri mallisia, muotoisia, värisiä ja kuvioisia fleecepeittoja. Niitä käytetään täkkien sijaan, niitä raahataan mukana koulussa ja urheilutapahtumissa, niitä löytyy jokaiselta ja näkee joka paikassa. Perinteinen fleecepeitto on täällä "itsetehty" eli siis kangaskaupasta haetaan haluttu pala kahdesta eri designista ja niiden reunat leikataan hapsuille ja solmitaan toisiinsa, jolloin syntyy kaksinkertainen peitto. Sain omani heti ekalla viikolla, kun "Grammy" eli hostisoäiti halusi sellaisen suosikkiväreistäni. Taitaa mun koulun väreihin mätsäävä peitto kuitenkin tilanputteen takia jäädä tänne. Toistan vielä kerran, näitä siis löytyy miljoonia erilaisia joka perheestä (luonnollisesti eri ikäisiä, hajuisia, jne).

- Mitä enemmän sitä tulee opiskelleeksi hankalampaa kieltä ja monimutkaisempia sanastoja, sitä enemmän sekoaa tavallisissa jutuissa. Näin on ainakin mun kohdalla ja erityisesti jenkkihistorian tai englannin tunneilla luettujen kirjallisuusnäytteiden jälkeen ei voi kun nauraa om
alle sekoilulleen. Yksinkertaisimmat sanat ja äänteet on ihan hukassa ilmeisesti sen aivojumpan jälkeen ja tällä siis tuntuu olevan ihan selkeä syy-seuraussuhde: aina US Historyn koekertaussession jälkeen menee ihan hervottomaksi.

- Puhelinnumeroita kirjoittaessa käytetään useinmiten myös kirjaimia. Meni hetki ennenkuin sain varmistuksen epäilyilleni siitä, että kirjaimet siis vastaavat näppäimistön numeroita. Erityisesti tienvarsimainoksissa ja telkkarissa näkee paljon puhelinnumeroita esimerkiksi tyyliin 019-123-SELL(, jossa siis viimeiset neljä merkkiä ovat todellisuudessa 7355). Miksei tätä käytetä suomessa? Älyttömän yksinkertainen muistisääntö ja helpottaisi ainakin mainostajia. Vai etkö muka koskaan ole yrittänyt painaa mieleesi jotain numeroa esimerkiksi radiosta tai ääniviestistä lueteltuna? Ei ehkä enää niin ajankohtainen juttu kännykkäkameroiden ja nettiyhteyden aikakaudella, mutta toimii!

- Pääsin ekaa kertaa amerikkalaiseen (baptisti)kirkkoon ja jumalanpalvelukseen vasta muutamia viikkoja sitten ja niinhän se vaan meni ihan kuin uskonnonkirjat opettaa. Ainakin mulle jäi lukion uskonnon oppimäärästä mieleen se, kuinka uskonto on täällä paljon karismaattisempaa, arkisempaa ja yleisempää ja niinhän se oli ainakin tuossa kirkossa. Puhun nyt siis vain tällä ei-kovin-uskonnollisella alueella tehdyistä havainnoista ja perustan kertomani siihen. Toisella puolella osavaltiota, erikokoisessa kaupungissa tai toisista osavaltioista puhumattakaan en osaa sanoa kuinka erilaista toiminta niissä on. Virsien sijaan laulettiin gospelia, pappi oli kuin kuka tahansa kolmekymppinen toimistotyöntekijä farkuissaan ja ruutukauluspaidassaan ja puhui paljon omista kokemuksistaan ja käytti arkielämän esimerkkejä. Täytyy sanoa, että nyt suomesta tutut kaavut, raskas urkumusiikki ja vakava, harras tunnelma kaavoineen tuntuu nyt jopa hiukan pelottavalle. Täällä uskonto on nimittäin laskettu niin ihmisten tasolle, että kynnys osallistua kirkon toimintaan on varmasti matalampi ja tekee hengellisestä elämästä suositumpaa. Tämän aamun pääsiäisjumalanalveluksessa pappi oli suorastaan riemukas tunnelma, pappi heitteli yläfemmoja porukan kanssa, vitsaili tuttuun tapaan urheilujoukkueiden menestyksellä ja musiikiksi oli valittu esimerkiksi tämä (klik!) sähköbassoilla säestettynä, koska hei pääsiäinenhän on ilon juhla?

- Kurpitsansiementen jauhaminen ja syljeskely on juttu, mitä mä en ainakaan vielä ole ymmärtänyt. Täällä on monen herkkua tai ainakin ajanvietettä pureskella kurpitsansiemeniä, ilmeisesti kuoria se suussa ja sitten sylkäistä pois ulkokuori. Esimerkiksi yksi päivä yleisurheiluvalmentaja ilmestyi treeneihin siemenien ja tyhjän muovipullon (johon roskat yleensä sylkäistään) kanssa, eli kyseessä on jossain määrin yleisesti hyväksytty ajanviete. Kaupat tarjoaa perinteiseen tapaan ties minkä makuisia siemeniä pippurista yrtti-juusto-paprika-sekoituksiin, mutta itse en oo ainakaan vielä tätä villitystä innostunut kokeilemaan. Vaihtarit, onko tää yleistä muuallakin?

- Autotalli on aina, ihan aina talon yhteydessä eli siis ikäänkuin osa taloa ja sinne on käynti suoraan sisältä. "Kiinteän" autotallin lisäksi pihalta saattaa löytyä myös erillisiä autotalleja tai muita rakennuksia, mutta niitä kutsutaan autotallin sijaan nimellä "shop" eli kyseessä on enemmänki paja tai varastorakennus, vaikka siellä autoja säilytettäisiinkin.

- Täällä käytetään edelleen yleisesti maksuvälineenä shekkejä! Tää oli mulle ihan hämmästys, kun tulin tänne ja pienen ikäni oon nähnyt vaan kassakoneisiin teipattuja kylttejä infoamassa, ettei shekki nyt hei enää nykyään käy. Shekkejä käytetään erityisesti silloin, kun lapsien täytyy kuljettaa kouluun rahaa esimerkiksi lounastiliä tai tiimivaatteiden maksua varten. Myös torilla käydessä shoppailtiin shekeillä niitä muutaman dollarin kertaostoksia per myyjä ja mikäli ei ole aikaa siirtää rahaa nettipankin kautta, saattaa mom kirjoittaa shekin sisaruksilleni äkilliseen rahantarpeeseen, jonka voi sitten käydä itse lunastamassa. Hämmentää kyllä mua, kun en ole shekkiä muutamaa lahjaa lukuunottamatta nähnyt. Tavallaan ihan kätevää juurikin lounastilin täyttöön ja lasten kuljetettavaksi, jolloin raha menee varmasti perille, mutta kyllä tuntuu vanhanaikaiselle.

- Täällä on varmaan enemmän gospel- ja katrimusiikkikanavia kuin mitään muita. Ainakin niitä kantrikanavia, joita muuten kuunnellaan niin maan joka paikassa. Mulla on säilynyt aika tähän asti aika neutraali asenne kantrimusiikki kohtaan, mutta nyt täytyy sanoa, että yliannostus jokapaikassa raikaavista rallatuksista on alkanut muuttaa sitä negatiiviseen suuntaan. Jotkut vaihtarit on myöntäneet rakastuneensa katrimusaan ihan täpöllä, mutta mulle alkais kyllä jo riittää... Pääosin ne biisit on ihan kivaa kuunneltavaa, mutta ei tässä nyt kyllä mikään rakkaus ole roihahtanut. Siinä vaiheessa, kun radioista alkoi pauhata yksi tämän hetken hiteistä, jonka sanotukset renkuttavat "we are happy to be here and that you can see, we're just all drunk americans", meni mulla viimestään maku näihin. Jos suomessa tulee joka tuutista samaa hittimusaa niin mä ainakin kuulen niissä biiseissä yleensä eroja. Näissä on vielä yksinkertaisempi kaava: kaikissa kitara yhdistettynä heleän nuoren naisen tai cowboyhattupäisen, viisikymppisen miehen ääneen, eikä mitään muuta. Sanoituksen teemat nyt on pääosin ihan yhtä tyhjiä ja itseään toistavia kummassakin musiikkityylissä. Mä niin lupaan (ja te niin muistutatte mua), että en enää ikinä valita rakkaan liikunnanopettajani suomalaisia perinneiskelmiä ja muita hiukan vanhentuneita hittejä, kuten Hard Rock Hallelujahia yhdistävästä CD:stä, joka tahdittaa kivasti niin kestävyyssukkulajuoksun kuin kuntonyrkkeilynkin.