VII

 1) Tällästä keliä pukkas heti helmikuun ekalla viikolla. Jos aikasemmin sanoin olleeni sekaisin vuodenajoista lumettomuuden vuoksi niin eipä se ollut mitään tähän verrattuna. +15 astetta, kuivat ja mikä mahtavinta, hiekattomat, tiet ja auringonpaistetta kirkkaalta taivaalta. Viimeistään tässä noiden säiden alettua tajusin, että vuodenajat ja sää vaikuttaa muhun kyllä ikävän paljon. Nyt kun on melkeen vuoden verran nautiskellut hiukan aikaisempaa enenmmän päivänvaloa ja skipannut pakkaset muutamia päiviä lukuunottamatta, on mulle ihan päivän selvää, että suomen ilmasto vie ison lohkareen mun potentiaalisesta energiasta etenkin talvikuukausina (yli puolet vuodesta). 2) Aurinkorasvashoppailua Targetissa ja välipalaa purkin kannen avulla nautittuna. Tällä voi melkeen sanoa korvaavansa rahkan. Siis huomhuom rahkankorvike, ei rahka. 3) Täällä vietetään ihan selkeästi Valentine's Dayta, ei ystävänpäivää. Miehet lahjoo naisia ja jokapaikka on tyypilliseen tapaan täynnä sydänkrääsää. Meillä perheen kaikki naiset sai tollaset “karkkipuskat” ja kortit dadilta. 4) Ei oo mikään vitsi, että mulla on ollut jo pitkään lista siitä, mitä elintarvikkeita ja ruokia täytyy saada heti ensihätään, kun rantaudun suomeen. Kyseisen kuvan tallennuksesta on vierähtänyt jo sellainen tovi, että monia juttuja lisää on tullut mieleen! Ainakin kaalilaatikko, hapankaali ja muut kaalit, basilika ja persilja sekä muurinpohjaletut ja jätski puuttuu! Monia näistä jutuista oon tehny tai pystyisin tehdä täällä, mutta ei se oo sama juttu yksin täällä pupeltaa ruisleipää ja jotenkin tuntuu turhamaiselle ostaa kolmekiloinen kaalikerä yhden hengen kaalipataa varten.

 1) Joku on ehkä saattanut törmätä joskus facebookissa People of Walmart -sivustoon. Oon pari kertaa päässy todistamaan esimerkiksi tämän lemmikinulkoiluttajasankarin myötä, ettei ne kuvat oo mikään vitsi. Niin ja mentiinhän me itsekin täydessä tanssiaiställingissa ostamaan paketti purkkaa ja tytöt innostu testaamaan kolmipyöräsiä pitkin käytäviä myyjän tiedustellessa ystävällisesti mahdetaanko me tarvita apua. 2) Ei oo kyllä maisemien puolesta lainkaan kurja paikka asua. Tai no, onhan meidänkin kylällä se ei-niin-hehkeä kääntöpuolensa kulahtaneide huoltamoideen, mutta ainakin kaikki ympäriltä löytyvät vesistöt on varsin esteettisiä. 3) Söin pitkästä pitkästä pitkästä aikaa törkeen hyvää salaattia ravintolassa, vieläpä pizza&steakhousessa! Tykkäsin myöskin ton ravintolan sisustuksesta, avotuliuuneista ja erityisesti sen mun annoksen fetamuruista, joiden avulla matkustin hetkeksi juustotaivaaseen eli tutummin Eurooppaan. 4) Talviurheilulajien kausi oli ohi helmikuun alussa ja tällä kertaa koriksen lisäksi meillä pärjäsi hienosti painijoukkue. Koko koulu kerääntyi tollaseks kunniakujaks, kun painijat lähti kisareissulle osavaltion koulumestaruuksiin. Tää on just sitä puolta jenkkikoulussa, mistä tykkään ihan hirmusesti!

 1) PSC-SFO. “Kotikylän” valot pisti miettimään, että hetsinen sentään, siihen ei oo enää pitkä aika, kun tältä kentältä seuraavan kerran lähden. 2) San Fransisco toivotti tervetulleeksi nousevan auringon ja upean rantaviivan myötä. Viimeistään tässä vaiheessa heräs reissufiilis! 3) Siis kattokaa nyt tota maisemaa Hawajille laskeutuessa. Oli oikeesti hankalaa uskoo sitä todeksi, sen verran tiukasti on matkailumainokset ja etenkin niiden kuvat juntattu tähän päähän. 4) SFO-PSC. Takaisin arkeen ja totuttelua hiukka erilaiseen keliin. Washingtoniin oli mun reissun aikana hiipinyt pakkanen takaisin, joten tää oli ihan hyvä välistoppi.

 1) Honolulun pääkadulla kulkiessa toiselle puolella oli lähes katkeamaton näkymä rantaan ja toisella puolella merkkiliikkeiden valot. 2) Taisin mainita tästä mun aamupalakombosta viimepostauksessa? Koska kyseessä oli hotelliaamupala, tässähän on siis vasta kierros yksi kuvassa. 3) Pahin punotus oli alkanut tässävaiheessa hälvetä ja pääsi vihdoin nautiskelemaan auringosta! Tämä on mulle se todellinen mukavuusasu. 4) Saitsarikierroksella! Oahulla yhdisty ihanasti lämpö, vehreys, kaupunki, luonto ja sopiva tuulenvire, joka piti ilman raikkaana.

 1) Diamond Head Trail eli tulivuoren kraaterin reunalla ihailemassa maisemia. Oli kyllä mageet maisemat yli koko saaren, mutta myöskin reittinä kiva kivikkopolku, joka välillä sukelsi kallion sisään ja kapeisiin kierreportaisiin. 2) Vikana iltana palaamassa Luau-juhlasta takaisin hotellille. Kiilasin bussissa aina noille etummaisille paikoille, että sai aina parhaat maisemat (ja kuvausmahdollisuudet). Tähän tiivistyy munmielestä aika hyvin kotiinpaluhaikeus ja se kuinka “Traveling is like wlirting with the world. I'd like to stay but I have to go.” 3) Tämmönen saalis paljastu ystävänpäiväpaketista. Voi että miten voi tehdä vaihtarin onnelliseksi. Ruisleipää on kyllä lähetetty aiemminkin, mutta tästä paketista kuoriutui perinteisen lisäksi myös jälkiuuniversiota. Ja ihan törkeen hyvä raakapatukka, vaikka aiemmat kokemukset niistä onkin olleet vähän nääh-luokkaa. 4) Hawajin reissun aikana tänne oli hiipinyt tosiaan kylmät kelit takaisin, mutta äkkiäkös se siitä lämpeni ja seuraavalla viikolla raahasinkin kotiin pitkää toppatakkia, pipoa, lapasia, kaulaliinaa vaihtovaatteiden ja eväsboksien lisäksi ja vielä päälle jäi ihan kohtuullinen asu. Eihän sitä vaan suomalaisena voinut uskoa kesän alkavan maaliskuussa ja elohopean popsahtavan sinne +25 mistä säätiedotus yritti aamulla varoittavasti kertoa.

 1) Good Morning Columbia High School! Ei voi päivä alkaa hirveen huonosti, kun vastassa on tällänen aurinkotulva sisälle saakka. 2) Jenkit on ihan realistisesti yleistäen tosi tietämättömiä ympäröivistä kulttuureista ja maailmasta, joka näkyy myös hamppareille, pihveille ja extrajuustoiselle pizzalle uskollisena ruokakulttuurina, eikä siitä turhan rohkeasti poiketa. On kuitenki yksi poikkeus, missä edellä mainittu ei pidä paikkaansa. Nimittäin jälkkäri- ja leivonnaisosasto, oikeastaan kaikki makea ja rasvainen. Niitä on kelpuutettu ruokakulttuuriin varmaan maailman joka kolkasta. Pienemmästäkin supermarketista löytyy kaikki mahdollinen puurovanukkaista kanelipulliin ja viinereistä kääretorttuihin. Donitseista pikkuleipiin ja vohveleista kuppikakkuihin. Kermakakuista lettuihin ja jäätelövaihtoehdoista rinkeleihin. Okei saitte varmaan jonkun käsityksen... Vieläpä monet mainostaen ohjeelle perinteistä maata. 3) Jos jollekulle ei tunnu jouluvalot ja varsinkin jenkkiläinen ökytulva riittävän kausittaisena, niin voi aina ostaa ja asentaa kevätvalot! Tai kesävalot! Ja sitten voikin jo aloittaa joulukoristekauden. 4) Alotettiin yleisurheilukausi kirjaimellisesti “kevyesti” burritoaamupalalla ja talkoilla.

 1) Pääsin Anniinan avecina toisen koulun tanssiaisiin, jossa teemana oli tosiaan kasikytluku. Odotin innolla, että pääsen näkemään panostusta ja meininkiä isommassa mittakaavassa, mutta meidän lisäks paikalle ilmesty ehkä hipoen muutamankymmentä koulun 1000 oppilaasta ja näillä asuilla oltiin ihan selkeesti eniten vaivaa nähneiden kärjessä. No ei se mitään, nautiskeltiin tyhjästä tanssilattiasta, anonyymiydestä ja lopulta päädyttiin höpöttelemään viimeaikoijen kuulumisia ja oivalluksia. 2) Kyllähän näiden tuhoaminen on aikalailla urheiluun verrattavissa. Viikko burritoaamiaisesta ja koutsi ilmestyi aamutreeneihin tälläsen pikkusen donitsilootan kanssa. Mun hanska tossa kuvassa koittaa epäonnistuen havainnollistaa niiden kokoa. Ne oli liiottelematta isompia kuin mun naama. 3) Hostdad täytti pariviikkoa sitten pyöreitä ja juhlistettiin sitä Texas Roadhousessa. Kyseessä on siis tyylilleen uskollinen ravintolaketju, jonka lattia on täynnä maapähkinämuruja ja kuoria, sillä tapoihin kuuluu heittää alkupalaroskat ronskisti lattialle. Vähän tylsähkö ketjuravintola, mutta halvat hinnat, hyvää chiliä (eli mausteista jauhelihakastiketta) ja meheviä bataatteja niillä ainakin oli! 4) Koulun retkellä paikallisella yliopistolla eli Washington State Universityn Tri-Citiesin kampuksella. Käytiin tuolla kuuntelemassa eri korkeakoulujen mainosluentoja. Ainoastaan lattioita verhoava kokolattiamatto ja jokimaisema erotti rakennuksen Otanniemen Aallosta, joka on ainoa kokemukseni suomalaisesta yliopistosta.

 1) Kyllä mä paljon nielen erilaisuutta ja ärsytyksesta huolimatta olen jo turtunut erillisiin kuuma- ja kylmähanoihin, mutta kyllä tää on jo liian outoa. Taisi kyllä olla asennuksessa vika, mutta niin se vaan kulkaa tarjosi lämmintä vettä oikeaan yläkulmaan kääntäessä. 2) Matkalla ekaan Track Meetiin eli yleisurheilukisoihin. Lajeina mulla oli pituus- ja korkeushyppyä ja kiekonheittoa ja toivottavasti myöhemmin myös 300m aidat. Päätin siis, että lähdetään nyt kokeilemaan, kerrankos sitä vaihtarina ollaan, yolo ja niin edelleen ja liityin kevääksi yleisurheilujoukkueeseen. Ekat kaksi viikkoa homma oli suoraan sanottuna ihan sanonko mistä, mutta nyt ollaan jo päästy menetteleviin tunnelmiin. 3) Koska kyseessä on kevätlaji ja täällä kevät vasta suomen kesää, kuuluu meidän uniformuun vaan shortsit ja hihaton paita. Siis mitä, maaliskuussako semmoset päällä?! En meinannut millään uskoa tarkenevani, mutta iltapäivällä suora auringonpaiste sai jopa tämän extremevilukissan luopumaan kisa-asun alla olleesta urheilukerrastosta. 4) Viikko sitten oli meidänkin koululla lukuvuoden toiset tanssit, vastaavat kuin missä olin Anniinan mukana. Kyseessä oli siis Sadies eli Sadie Hawkinsin tanssit eli casual -pukukoodin tanssit, joissa meillä oli länkkäriteema. Ideana on siis, että poikkeuksellisesti tytöt valitsee parin (yleensä poika kysyy). Itse olin vielä tanssiaisviikolla ihan kahden vaiheella kysynkö ketään ja jos niin miten, mutta lopulta keksin ainakin omasta mielestä hauskan idean, josta valitettavasti en tajunnut ottaa kuvaa. Koska kyseessä oli pesiksen pelaaja, askartelin viisikulmaisen syöttölautasen muotoisen kyltin ja sulloin muovipussin täyteen karkkeja, muotoilin sen palloksi ja käärin valkoiseen silkkipaperiin. Päälle vielä punaisella tussilla pesäpallon kuviot. Seuraavana päivänä marssin kansliaan pyytämään apua. Huippuhauska reksi oli heti juonessa mukana ja sovittiin, että vikan tunnin aikana luikahdan kansliaan ja reksi sitten kuuluttaa kaverini Westin sinne oikein vakavalla äänellä. Meni ihan täydestä ja vähän ajan päästä kansliaan ilmestyi erittäin hämmentynyt oppilas, joka todennäköisesti kelasi mielessään kaikki liiskaamansa ötökät ja punaisilla valoilla ylitetyt suojatiet pohtiessaan puhuttelun syytä. Tässä vaiheessa sitten harppasin kylttini kanssa esiin ja sain kuin sainkin myöntävän vastauksen.

1) Super Bowlista on jo ihan luvattoman kauan, mutta tosiaan sitä katseltiin perheen kanssa kotona ja lisäksi mukana oli serkku sekä isoveli vaimoineen. Olin etukäteen ilmoittanut, että kerran Seattle Seahawks (hallinneet mestarit) onnistuivat toistamiseen selvittämään tiensä finaaliin, on ehkä vaihtarivelvollisuus syytä katsoa kyseinen peli. Aiempia pelejä en niiden monimutkaisten sääntöjen ja pitkäveteisyyden vuoksi jaksanut katsoa ja niinhän siinä kävi tämänkin kanssa. Päädyin katselemaan toisella silmällä ja muokkaamaan kuvia toisella, lukuunottamatta muutamaa hauskaa mainosta ja Katy Perryn väliaikashowta, joille ehkä annoin hiukan enemmän huomiota. Jälkeenpäin kuitenkin kuulin, etten ollut ainoa kenelle näin kävi peliä seuratessa. Kaikenlisäksi sen voitti mahdollisesta vilpistä kohuttu New England Patriots, eli mitään huippuhienoa en missannut. 2) Oih! Sauna! Siis todellakin odotan ja jos mä joskus päädyn ulkomaille asumaan, niin sauna on kyllä jostain läheltä löydyttävä. Kuumat suihkut ja kylvyt ei vaan millään pysty samaan mitä sauna. Siis ei edes lähimainkaan. 3) Tää on ihan loistava keksintö! Nimittäin Sloppy Joes eli hamppari, jossa on pihvin sijaan jauhelihakastiketta! Tiedetään, kuulosti se ensin munkin korvaan oudolta, mutta vannon – niin mehevää ja kivaa vaihtelua. Varsinkin tälläseks avoversioks tuunattuna, ruisleivällä, avokadolla, sinapilla ja kasviksilla ihan tajuton. 4) Leskenlehdet? Niin nähty. Itseasiassa voikukatkin jo muuttuneet haituvapalleroiksi ja mitä nyt nurtsi on vihertänyt koko talven (oli tänään pakko leikata kun kasvoi jo yli nilkan korkeudessa). Noitten sijaan täällä aika hyvänä kevään merkkinä voi pitää sitä, kun perinteiset pääsiäiskukat, tulppaanit ja narsissit, rehottaa kukkapenkissä, myös meidän pihalla.