Hiphei, täällä elonmerkkejä esittää jälleen yksi epäkelvollinen vaihtaribloggaaja... Okei ja heti seuraavan lauseen käytän puolustukseen, eikös tämä vain kerro siitä, että muutakin tekemistä ja kokemista on ollut? Ehkä myös vähän sitä laiskuutta ja motivaation puutetta. Hiukan arkisempia kuvia ja aiheita olisi odottelemassa runsas satsi - niistä lisää siis hiukka myöhemmin. Jääkööt tämä postaus lempparikuvilleni yhdelle reissun kokokohdista ja aiheellisille (sekä toki tyypilliseen tapaan myös aiheesta ohimeneville) höpötyksille. Tässä siis kurkkaus yhteen osaan meidän Spring Breakin ohjelmaa eli San Franciscoon.
Päivävierailu kyseiseen kaupunkiin sijoittui roadtripin toisiksi viimeiselle, yhdeksännelle päivälle. Yövyttiin Sacramentossa, Californian osavaltion pääkaupungissa, ja heti aamun koitteessa hypättiin vuokra-autoon ja suunnattiin noin tunnin mittainen matka rannikolle. Ajomatkan kokonaiskesto parkkipaikalta parkkipaikalle kuitenkin venyi ruuhkan ja tietullijonojen ansiosta lähemmäs kahtatuntia, josta tosiaan jälkimmäinen puolikas vietettiin noin 10 kilometrin säteellä kohteesta. Kello taisi olla jotain yhdentoista tienoilla, kun auto vihdoin oli parkissa ja porukkamme matkalla kohti ensimmäistä kohdetta, Alcatrazin vankilasaarta ja tarkemmin ottaen saarelle vievän lautan lippujonoa. Pian kuitenkin paljastui, että netistä onkimamme info oli vähintäänkin puuttellista ja seuraavat vapaat paikat alukselle olisi löytynyt kahden viikon päästä. Ei muuta kuin täällä hyvin tutuksi tulleeseen keissiin - suunnitelmat uusiksi. Päädyimme kävelemään rantakatua pitkin kohti Pier 33:n satama-aluetta, mutta matka keskeytyi pian ja hyötyliikunnan sijaan hypättiin punaiseen, kaksikerroksiseen, avokattoiseen turistibussiin, joita kai jonkinlaisena jokaisen varteenotettavan turistikaupungin tavaramerkkinä voi pitää. Hankittiin meille spontaanisti kokopäiväliput, joilla sitten päästiin seikkailemaan neljää bussilinjaa pitkin hop on hop off -tyyliin. Jostain syystä oon ollut hieman skeptinen niitä kohtaan ja vannonut, että meikäpoika muuten katselee kaupunkia ihan paikallisten joukosta eikä liity noihin turistilaumoihin. Niin vain kumoutui ennakkoluulot ja ainakin tämän kokemuksen perusteella voin noita busseja suositella. Varsinkin, kun kummoisempaa suunnitelmaa ei oltu edes hahmoteltu ja stoppi tuntemattomassa kaupungissa näin lyhyt, oli oppaan asiantuntevat jutut, valmiiksi tarjottimelle katetut must see -jutut ja tiheiden kierrosten luoma helppous silkkaa plussaa. Ensimmäinen kiertoajelu kuljetti meidät Golden Gate -sillalle, sen ylitse ja huippusuloiseen Sausaliton pikkukylään. Ensimmäinen yliviivaus kokemuslistalle, paljon materiaalia muistikortille ja jälleen yksi hämmästys tai pikemminkin ahaa-elämys. Iskällä on ollut jo vuosia t-paita, johon on tekstattu Sausalito, CA - vaan empä ole tyyppilliseen tapaan koskaan ajatellut sen olevan ihan todellinen, melko kuuluisakin paikka, saati sitten jonain päivänä päätyväni sinne. Kuvaa hyvin sitä, miten täällä paikalliset kannustavat ostamaan kuuluisista paikoista muistoksi vaatteita nimiprinteillä "että voit sitten Suomessa edustaa" ja minä sitten yritän epätoivoisena selitellä, etten millään usko kenenkään edes epäilevän vaatekappaleen alkuperäksi sen mainostamaa paikkaa. Sen verran tehokkaasti on massamuotikulttuuri arkipäiväistänyt niin Disneylandit, Hollisterit (tämäkin siis oikeasti paikka Californiassa) sekä Colleget ja urheilutiimien vaatteet, NY -lippiksistä puhumattakaan. En tuomitse, omistan itsekin, enkä muuten ostanut Nykistä vaan Jumbon Stadiumista...
Nähtävyyskierrokselta palattuamme jakauduttiin pareiksi ja sain "turvamiehekseni" erittäin asemaansa tyytyväisen ja kaupunkikiertelyyn monivoituneen hostveljeni, joka yhtälailla oli seurastaan takuulla innoissaan. Ei muutakun vaihtariasenne täydelle vaihteelle, keskittyminen posiivisiin juttuihin ja kurniva vatsa kohti kaupungin yberihania ravitsemusliikkeitä, joita oppaan mukaan riittäisi kolmeksi vuodeksi jokaiselle päivälle, kolmelle aterialle aina uusi testattava. Valinnanvaraa siis riitti ja spontaanisti päädyin hernekeitolle ja tonnikalasalaatille, jotka paljastuivat aivan napakympeiksi kulinaristielämyksiksi tuoreine herneineen, laadukkaine kaloineen, yrttimausteineen ja taikahöysteineen. Kling, taas positiivisia kokemuksia varastoon tasapainottamaan niitä, jotka jäivät kaihertamaan hampaankoloon. Pari viimeistä tuntia meinaan ravasimme syvien huokausten tahdittamana ympäri kaupungin ydinkeskustaa, Chinatownin reunaa, miljoonia (ah-niin-minua-kiinnostavia) turistikrääsäkauppoja ja (veljessä riemunkiljahduiksia aiheuttanutta) Macy's tavarataloa kuin mitkäkin kevätpörriäisen pistämät peuranvasat. Siitäkin selvittiin ja iltapäivän kääntyessä illaksi nappasin mukaan ison mukin hyvää vihreää teetä ja istutimme peppumme jälleen bussin penkkiin. About kaksituntinen auringonlaskun aikaan ajoitettu kaupunkikierros näytti meille varmasti sitä parasta, kultaisessa valossa kylpevää San Fransiscoa. Tykitin kuvia ja videopätkiä, imin inspiraatiota ja nautin bussin kuljettaessa meitä pitkin katuja. Jälleen kerran jäi pala reissaajan sydäntä kohteeseen ja painavia syitä palata takaisin tutkimaan lisää. Illalliselle palattiin takaisin uskomattoman kauniina hämärtyvään satamaan ja vaikka ei itse vankilaan päästykään tutustumaan, näkyi saari uskomattoman tarkasti ihan rannalle saakka.
Kuvasin tosiaan koko roadtripin ajan materiaalia videomuokkauskurssin vapaavalintaista kevätprojektia varten. Nyt on video kasassa, mutta lähemmäs kahtakymmentä minuuttia venynyt toteutus kaipaa vielä hiukan hienosäätöä ja ottaa varmasti ladatessakin aikansa. Tarkoitus olisi se täällä jossain vaiheessa julkaista, kunhan saan siitä virallisen arvioinnin kuultua. Valitsin aiheeksi Spring Break reissumme monestakin syystä - kameroiden hyviä video-ominaisuuksia tulee käytettyä ihan liian vähän, kymmenen päivän ja miljardin kokemuksen ansaittu läpikäynti blogissa olisi vaatinut (ainakin tähän yhdestä päivästä kertovaan postaukseen suhteutettuna) todennäköisimmin kymmeniä julkaisuja ja halusin myös ihan rehellisesti haastaa itseäni dokumentaarisemman kuvauksen ja erityisesti videointitaitojen parissa. Siitä teoksesta kuulette ja näette vielä lisää ainakin jossain muodossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti