Yksi yö jouluun,
yksi luukku avattavana. Teillä ei enää yhtäkään. Jotenkin ihan
mielettömän vaikea tajuta, enkä oikein vieläkään tiedä millä
fiiliksellä pohjimmiltani olen. Perinteistä joulufiilistä ei ole
lainkaan ja se hiukan latistaa tunnelmaa, sillä joulu on ihan
ehdoton talven kohokohta minulle. Toisaalta hyvä ja ymmärrettävää,
ettei sitä perinteistä fiilistä ole - eihän tästä joulusta
sellaista ole tarkoituskaan tulla! Usein vaihtovuoden vaikeimmaksi
ajaksi kuvataan joulunaikaa, juurikin niiden kaikkien perinteiden ja
tunneaaltojen vuoksi. Myönnän, että hiukan haikeudella ihailen
kotimaan valkoisia joulumaisemia, jouluherkkuja ja sellaista
hartautta ja rauhaa, mitä täältä ylitsepursuavan
kiiltokuvamaisesta joulusta puuttuu. Myönnän myös eilen
treenanneeni esimerkiksi Rekiretken ja Joulumaan tahtiin. Naureskelin
hetken itsekseni, kunnes kieltäydyin häpeämästä. Jos sitä jo
sinappisillistä ja aamusaunasta uhrautuu luopumaan, niin saahan sitä
tunnelmaa nyt jostain irrottaa! Kyllä se vaan niin menee, että nyt
kaikkia suomalaisia ja itselle perinteisiäjuttuja, läheisistä
puhumattakaan, osaa vasta kunnolla arvostaa, kun ne ekaa kerran
tosissaan puuttuu. Onneksi kuitenkin se sisällä on edelleen se sama
palo, joka tänne alunperin lennätti. Halu nähdä, kokea, ymmärtää
ja oppia. Uutta, erilaista ja ihmeellistä - sitä on jälleen
tarjolla ja sen tallentamista lupaan jatkaa kaikin aistein. Nyt on
siis aika vetää ugly sweater (jotka on muuten ihan törkeen
mageita) jälleen niskaan ja toimittaa viimeisimmätkin joulupaketit
kuusen alle valtavan kasan jatkoksi joulupäivää odottamaan. Mun nimellä varustettujen pakettien määrästä päätellen on
tämä vuosi ollut oikein kiltteyden multihuipentuma, suurkiitos siis kaikille apulaistontuille. Bring it on,
vohvelijoulu! Kyllä sitä sitten kerkeää "tavallisia" jouluja viettää heti ensivuodesta alkaen.
Tällasia jouluaiheisia kuvia on joulukuun aikana
kertynyt muistikortille. Koristelun tärkeys ei varmaankaan jää
epäselväksi. Kaiken sinetöi aika osuvasti tuo postilaatikon
jouluhuppu, jonka bongasin tänä aamuna Juha Tapion säestämällä henkistymiskävelyllä. Oli pakko lenkin jälkeen palata ihan kameran kanssa
tallentamaan kyseinen ilmestys, sellaisen reaktion hymähdysreaktion se aiheutti.
Lisäksi kuvista voi bongata asianmukaisia pikkujouluasuja, jenkkien
ehkä klassisimman joulujälkkärin (eli sugar cookiesit
kuorrutetahmalla ja strösseleillä päällystettynä) sekä
lähikuvaa äitin tekemästä joulukalenterista (joka on tarjonnut
ihania mietelauseita jokaiseen päivään). Viimeinen kuva on parin
päivän takaa, kun käytiin katsomassa jouluevankeliumi -näytelmä
ja pääsin ensimmäistä kertaa vierailemaan jenkkikirkossa.
Ensimmäinen puolikas esitettiin sisällä ja loppupätkää varten
siirryttiin ulos hiukan isomman näyttämön äärelle. Mukana oli
siis oikeita hevosia, aaseja ja kameleita, kummassakin osassa. Ihan
mielettömän viihdyttävä! Varsinkin näin heppojen kanssa jonkun
verran touhunneena olin aika vaikuttunut, kun kuninkaan armeija
laukkasi liikuntasaliin (jep, kirkosta löytyy) rakennetulle pienelle
näyttämölle valojen välkkyessä, eikä elukat olleet moksiskaan
yleisöstä, ratsastajan viuhuvasta keihäästä tai yleisöstä.
Myöskin kahden ja puolen tunnin saitsarikierros ympäri kaupunkia
övereimpiä koristeluita bongaillen oli aikamoinen kokemus isolla
koolla. Siitä tosin ei tähän postaukseen kerennyt kuvia.
Ihanaa joulua kaikille! Yksinkertaisesti, nauttikaa. Niin minäkin lupaan tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti