V

1) Täällä on nyt parikertaa ollut "lunta". Okei, vähän enemmän kuin tässä kuvassa, mutta tää riitti paikallisille lumen määritelmään. 2) Vanhempi hostsisko on varmaan omistautunein Disney-, manga ja My Little Pony -fani kenet oon ikinä tavannut, kuten varmaan voitte kuvaan pääseestä huoneen nurkasta päätellä. Meillä on ollut jo pitkään missiona kattoa yhessä aivan valtavan suosion täällä saanut Frozen ja varmaan reilu kuukausi takaperin saatiin missio vihdoin toteutettua. 3) "Is it cozy there?" kysy sisko, kun meikäläisen tortilla-asanan näki. Oli pakko ottaa raskaat keinot käyttöön palelemisen helpottamiseksi, eli äitiltä opittuun tyyliin täkki hetkeksi kuivausrumpuun niin alkaa turtuneempikin vilukissa kehrätä. 4) Saatiin vihdoin järkättyä toisen suomalaisvaihtarin Anniinan kanssa treffit paikalliseen ostoskeskukseen ja kyllä muuten vierähti kevyesti viis tuntia, kun kälätettiin ihan täpöllä suomea! Ensimmäisen vartin tosin olin ihan lukossa omaa ääntä kuunnellessa -en meinannut millään tunnistaa, että hei se olen minä joka puhuu ja hei toinen toinenhan ymmärtää mua! Oon kyllä kokoajan skypetellyt, kirjoittanut ja ajatellut suomea eikä kieli sinänsä ollut hankalaa, mutta joku siinä oli niin hurjan outoa livenä höpöttää ekaa kertaa kolmen kuukauden jälkeen. Näitä treffejä on luvassa vielä monet, eikö?

1) Heti, kun kylmemmät kelit rantautui tänne, niin näistä "kutimista" tuli ihan räjähdysmäinen ilmiö koulussa. Kenelläkään en ole nähnyt tavallisia sukkapuikkoja tai virkkuukoukkuja, mutta näitä rengashässäköitä näkee vähän väliä niin tytöillä kuin pojillakin, niistä tuotteista eli pipoista ja tuubihuiveista puhumattakaan. 2) Heh, tervetuloa High Schoolin tiedetunneille. Käytettiin just 5 tuntia veden kiertokulun oppimiseen (monille ensimmäistä kertaa koulu-uralla) ja kaiken huipuks tehtiin tälläset kuvitetut tarinat vesipisaran matkasta... 3) Olin jo pitkään suunnitellu leipovani meijän perheen braavurileivonnaisen eli Hilpeet -nimellä tunnettuja kaurakeksejä. Etukäteen hehkutin hosteille, että nyt pitäis maistua kaikille ja itsevarmuutta uhkuen tökkäsin taikinan uuniin. Ensimmäinen satsi tuli uunista kovettuneena kaurapuurona ja pienen taikinaviilauksen jälkeen paistoin seuraavan pellin lattialla nököttäen, uuniin tuijottaen. No, lopputuloksena oli kamalia ja kamalampia pikkuleipiä. Lopulta tajusin, että vika oli todennäköisemmin oudossa leivinjauheessa, jolla edellisetkin leipomukseni "mystisesti" pilasin, unohtamatta kuitenkaan kirota myös uunia ja kaikkia muita asianomaisia. Seuraavana päivänä hostmom oli päättänyt piristää katkeraa leipuria ja yllätyksenä etsinyt mulle Pinterestistä uuden reseptiversion amerikkalaisilla mittayksiköillä ilman leivinjauhetta. 4) Onko mitään mahtavampaa, kuin koko koulupäivän kylmästä tärisseenä opettaja ojentaa varastostaan paksun fleecepeiton? Nykyään odotan päivän lopussa häämöttävää espanjantuntia kuin kuuta nousevaa ja kääriydyn päivittäin opettajan norsukuvioiseen suosikkipeittoon.

1) Ihan täydellisenä yllätyksenä pimeän ja kylmän maanantain keskelle saapui pakettia mummun kutomat villasukat (edellisesten pohjasta läpinäkyviksi kulututettujen tilalle) ja äitin askartelema joulukalenteri (täsmällisesti ensimmäisen luukun avauspäivänä) sisällään. Jokaisesta luukusta on siis paljastunut joku aforismi, ja välillä ne on kyllä osuneet niin hämmentävän oikeille päiville. Kyllä siinä itku tuli paketti aukoessa... 2) Tämän otsikon jälkeen olin täysin vakuuttunut päätöksestäni kävellä kouluun hitaan ja todistetusti vaarallisen bussikyydin sijaan... 3) Stabilot on edelleen ihan hitti, ja hiukan harmittaa, ettei mukaan tullut otettua kuin muutamia värejä. 4) Odotuksista huolimatta ainoastaan itselleen kokkaaminen on mulle edelleen mieleistä ja oonkin viimeaikoina syönyt paljon lämmittäviä ja turvallisia keittoja. Meinasin tirauttaa onnenkyyneleet tätä kanakeitto+näkkäri yhdistelmää nautiskellessa, sen verran hyvältä maistuu arkiset suomalaiset maut.

1) Tältä näytti mun itsenäisyyspäivän vietto. Aamu alkoi viikonlopputyyliin porkkana-valkuiais-joulumauste-puurolla ja täydellisellä kuuden minuutin kananmunalla, cashewpähkinöiden, linnanjuhlien ja vihreän teen kanssa tarjoiltuna. Myöhemmin soitin vielä melkein kolmen tunnin skypepuhelun kotiin, perinteisen piparitehtailun (ja nuorempana vietettyjen synttäripippaloiden) sijaan. Yleensä itsenäisyyspäivä on viimeistään tuonut joulufiiliksen, mutta täällä se on vielä vähän hakusessa kaikista överikoristeluista huolimatta... 2) Tässä opettajan saatesanat enkunesseitä palauttaessa. Kuvaa aika hyvin sitä, miten hukassa näillä on oikeinkirjoitus (noi kaikki siis sekottuu näillä hyvin helposti) vaikkapa ihan suomen alakoululaisiin verrattuna... Oon eräänkin kerran korjaillut naapurin kirjoitusvirheitä ja monet on juurikin esseitä kirjoittaessa ihan wordin oikoluvun varassa ilman hajuakaan sanan kirjoitusasusta. 3) Laitoin äitille videota, kun pystytettiin joulukoristeet ja -valot meidän pihalle ja sain vastaukseksi optimistisen "ainakin löydät kotiin pimeällä". No, äidit yleensä tietää, nimittäin näinhän siinä sitten (melkein) kävi. Syksyllä opettelin tunnistamaan kotipihan sen nurkalla kasvavista rehevistä puista, nyt pimeän tullen loppusuorasta muistuttaa naapurin jouluvaloihin kääritty puu. 4) Oon vihdoinkin saanut laajennettua urheiluvaatteiden väripalettia! Silkkaa materialismionnellisuutta on alle kahdenkympin black friday -ostos eli täydellisesti istuva Niken rakkauspaita.

1) Varsin arkista unelmaa täällä elellään edelleen. Täällä suodattamaton hanavesi maistuu sen verran kummalliselle, että kannan päivittäin kouluun yli litran juomavettä kotihanasta. Tiedetunnillä tehtiin pitkästä aikaa tosi kiinnostava labra ja testattiin vedenlaatua. No, nyt se on sitten todistettu, ettei se maku ole pelkästään psykologinen juttu, vaan suodattamattoman ja suodatetun veden välillä on oikeasti selkeä ero laadussa... Vaikka sitä siis periaatteessa voi juoda. 2) Oon tänävuonna ollut ilmeisesti ihan tajuttoman kiltti (tai sitten vain satun tuntemaan ihan huippuja tyyppejä). Oon tälläviikolla vastaanottanut paketteja lähes joka päivä. Kiitos ihan hirmusesti kaikille jotka ootte mun päivää piristäneet! ♥ 3) Mitäpä olisi kollaasi ilman ruokakuvaa? Tässä tosiaan tiivistettynä mun maailman helpoin pikadinneri, eli täysjyvätorillaa, jotain lihaa, kasa kasviksia ja jugurttia kastikkeeksi - yleensä kylläkin hieman karumman näköisenä mössönä tarjoiltuna.  4) Meidän koulun seiniä on ilmestynyt koristamaan tällaisia "valistusjulisteita"... Jep, luulen tietäneeni, mites te? Tässä muuten yksi klassisimmista kirjoitusvirheistä, jota hetken jo epäilin omaksi tietämättömyydekseni. Nää siis meinaa ihan väkisin kirjoittaa vertailumuotona käytettävän "than" muotoon "then", jolta se tosiaan lausuttuna saattaakin kuulostaa...  

1) Viime viikonloppuna laitoin vihdoin tuumasta toimeen ja sijoitin säästöjäni kauan harkittuihin Nike Free 5 tossuihin. Jösses, miljoonien sovituskertojen ja pitkän pohdinnan jälkeen kotiutin vähän suunniteltua rohkeemman väriset, mun jalkaan täydellisesti sulautuvat yksilöt naurettavaan 50$ hintaan. Tarkoitus oli tosiaan hankkia viimeiset joululahjat, mutta jostain kumman syystä tollasessa tilanteessa löysinkin sitten vain parit ostokset itselle eli näiden kenkien lisäksi törsäsin 10$ meikkipussiin ja yhteensä 50$ kahtiin farkkuihin. Ei varmaan tarvii mainita, että oli aika basic white girl -olo Hollisterin ja Victoria's Secretin kassia retuttaaessa (oli muuten mun ensimmäinen VS ostos ikinä). 2) Hih, nyt se on paperilla! Kevääksi on tiedossa reissaamista melkein joka kuukaudelle, eikä muuten haittaa yhtään. Kirjoittelen esimerkiksi tästä Spring Break reissusta varmasti myöhemmin lisää, tässä kuitenkin pieni sneakpeak, jos kuvasta mitään selvää saa. 3) Muun muassa tällasia juttuja on paljastunut niistä paketeista. Kuvakalenteria on availtu yhdessä perheen kanssa, piparimuotilla on tarkoitus tehdä opettajille jotkut pienet joululahjat ja Kotivinkin joulunumeroa edelleen säästelen sopivaa rauhallista löhöilyhetkeä varten. Pienetkin muistamiset viesteistä lähtien on kaikki olleet tosi tervetulleita ja tuntuneet ihanalle. 4) Ja sitten vielä se kollaasin ruokakuva eli itetehtyä kaura-ruis-porkkana-sämpylää ja tomaattikeittoa. Jopa sisko rakastu noihin sämpylöihin (suuri kunnia), joten täytyis kyllä pyöräyttää taas uusi satsi.