En tiedä mistä alottaisin kertaamaan ja käsittelemään viimeaikaisia tapahtumia ja tunteita. Ihan hurjasti on tullut koettua, nähtyä, hämmästeltyä, maisteltua ja ennen kaikkea nautittua, juuri niinkuin olen luvannut. Blogia päivitin viimeksi myöhään aatonaaton iltana paikallista aikaa, hieman sekalaisilla fiiliksillä. Odotuksia ei pahemmin ollut positiiviseen, eikä negatiiviseen suuntaan - mitä nyt vähän oli sillihimo ja materiaähky kaikesta siitä viimeisiin edeltäviin päiviin kumuloituneesta joulun kaupallisuudesta ja koristepaljoudesta. Osottautui jälleen kerran loistavaksi taktiikaksi kuopata kaikki ennakkofiilikset ja antaa elämälle tilaa tarjota se, mitä on tarkoitettu tulevaksi.
Olin etukäteen valmistellut itseäni mahdolliseen koti-ikäväaaltoon jouluaattona, joka todellisuudessa oli kuitenkin vain hölmistyneen tyhjä olo. Ei tuntunut joululta, mutta eihän sitä oltu tässä yritettykään. Vettä satoi, keitin riisipuuron iltaa varten. Availin kavereiden kirjoittamista kirjeistä jälleen liikuttavan ihania ajatuksia ja skypetin pitkän puhelun kotiin. Joululahjat oli availtu, kinkut syöty ja maisemat ihanan lumiset. Samaan aikaan, kun mä vasta virittelin joulua alkavaksi, Suomessa kaikki oli jo ohi. Tuntui hassulta ja tyhjältä, mutta siinä vaiheessa en tiennyt vielä mitään edessä odottavasta jenkkijoulusta. Hostisälle sattui yövuoro Thanksgivingin tapaan myös joululle ja uudelle vuodelle yövuorot, eli hän ei joulua päässyt kanssamme viettämään. Yhteiset juhlatpyhät ovat hostperheelleni harvinaista herkkua, aivan toisin kuin mihin olen itsestäänselvyytenä tottunut. Esimerkiksi kaikki muistiini tallentuneet joulut on vietetty rauhallisesti omassa kodissa perheen ja mummun kanssa. Illaksi suuntasimme vajaamiehityksestä (4/6) huolimatta viettämään iltaa hostisän siskon luokse muun suvun kanssa. Jouluaaton illalliseksi oli tarjolla naudanlihapihvejä, yrttiperunakuutioita, marinoituja jättikatkarapuja, kermaista pastakastiketta, höyrytettyä parsakaalia ja mandariini-pinaatti-salaatti. Kaukana perinteisestä, mutta törkeän hyvää ja olihan mukana myös paljon tuttujakin makuja, kuten pähkinöitä, suklaakonvehteja ja jälkkäriksi tosiaan riisipuuroa, joka saavutti aikaisempia suomiruokia huomattavasti parempaa suosiota. On kyllä hauskaa, miten jenkit aina jaksaa pahotella ruokakulttuuriaan tällaiselle kohtuullisen terveelliset syömismieltymykset omaavalle ja samalla ovat vetäneet toppuutteluistani huolimatta johtopäätöksen, että myös suomen 5,2 miljoonaa muuta kansalaista ovat täysin samasta muotista. Tällä kertaa pääsin kuitenkin napauttamaan, että en oo muuten ikinä syönyt näin kevyttä ja terveellistä ruokaa jouluaattona, niitä adjektiiveja ei ainakaan meillä käytetä joulun perinnesafkoissa. Illan ehdoton hitti oli sanaselityspelin puhelinsovellus, jossa aina yksi kerrallaan pidetään puhelinta otsalla ja muu porukka arvuuttaa sanaa. Kippaamalla näyttöä ylös tai alas, pystyy skippaamaan tai hyväksytyn vastauksen jälkeen tallettamaan pisteen itselleen. Valitusta kategoriasta ilmestyy sanoja määritellyn ajan. Toimi ihan huippuhyvin seurapelinä eikä yritystä puuttunut, kun kaikkien sukupolvien edustama porukka imitoi ja rääkyi omaa mielipidettään, hölmistyneen arvaajan yrittäessä poimia jotain järkevää vihjettä saadakseen pisteen.
Joulupäivän aamuna herättiin heti kuuden jälkeen aamulla, kun dad tuli töistä ja tsekattiin joulusukat, sekä avattiin osa kuusen alle kertyneestä valtavasta pakettivuoresta. Mun sukasta paljastui postikortti, avaimenperä, lempparipähkinäpatukoitani ja perinteitä kunnioittaen myös vähän karkkia. Avasin suomesta tulleet paketit, sekä muutamat niistä miljoonista paketeista, joilla hostperhe innostui vaihtariaan lahjomaan. Suomalaisista paketeista paljastui esimerkiksi Kotivinkki, ruisnachoja ja Fazerin tuotteita, mummun tekemät villasukat, kauan kaivattu jenkkipalanen Pandoraan ja Fingerporia englanniksi. Perheeltä sain muunmuassa teetä, kaulahuivin ja välikerraston paidan sekä ehkä ihan loistavan käytännönlahjan eli paistinpannu (oon siis selkeesti ahkerin keittiön käyttäjä täällä)! Hih, kyllä nää lahjojat niin osui napakymppiin, osa vain neljän kuukauden kokemuksella. Suurkiitos myös kaikille muille pukin apulaisille, jotka ovat esimerkiksi tukeneet rahallisesti ensikevään reissuja (niistä takulla myöhemmin lisää juttua). Hostperhe avasi mun antamat paketit, joista paljastui esimerkiksi joulun toinen hitti (=stabilot, jotka äiti lähetti suomesta) ja vanhemmille teetetyt I ♥ my exchange student -paidat, joissa suomen lippu oli leikattu sydämen muotoiseksi.
Pian olikin aika päästää dad nukkumaan ja meidän suunnata momin vanhemmille vohveliaamiaiselle ja viettämään aikaa isovanhempien, tädin sekä vanhimman hostveljeni ja hänen vaimonsa kanssa. Vohvelit, oi tuo jenkkijouluni tavaramerkki. Oli isoäidille tyypilliseen tapaan ihan käsittämättömän monipuolinen kattaus kaikenmaan päällyksillä ja olipa hän vielä innostunut tekemään perinteisen taikinan rinnalle täysjyvä-luomu-hunajamakeutus-versioita. Kuulemma myös ruisyksilöitä oli suunniteltu, mutta ehkä hyvä ettei niin pitkälle kuitenkaan lopulta oltu edetty. Jälleen kerran oli niin erilaista ja niin hyvää ja mahat täynnä siirryttiinkin sitten avaamaan loput joululahjat. Melkein kaksituntia availtiin paketteja, sillä niitä muuten riitti. Sukulaiset oli innostunut lahjomaan mua(kin) oikein kunnolla ja sain ihan älyttömän määrän kaikkea kivaa. Yritin siinä sitten hämilläni puolustautua, että ettehän te edes tiedä olenko ollut tänävuonna kiltisti, sillä tilannetta olette pystyneet tarkkailemaan vasta syyskuusta lähtien?! Sain ihan mahtavia juttuja puhelimen matkalaturista itsetehtyyn seinäkoristeeseen(, jossa Suomi ja Washington ovat jättimäisiä palanpelinpaloja), mielettömästä kuuden kaulahuivin kokoelmasta ihan rahakuoriin. Myös joulukuusen koriste "you should read my blog" -tekstillä, lisää laatuteetä. juoksuhanskat oli kyllä varsin mieleisiä paketteja. Loppupäivä kului lukiessa ja lautapelejä pelaillessa ja jossain vaiheessa sitten jatkettiin epätavallisten jouluruokien linjaa, kun hurautettiin isoäidin kanssa ruokakauppaan (porukkaa oli kuin normaalina päivänä) ja ostettiin kroissantteja, leikkeleitä ja salaattiainekset.
Jälkeenpäin tiivistettynä, ei tuntunut joululta, mutta oli ihan älyttömän mukavaa. Mulle erilaista oli jo ihan se porukka ja aikataulu, kun joulua juhlistettin kahtena päivänä molempien vanhempien suvun kanssa. Ei suomalaista ja jenkkiläistä joulua voi verrata varsinkaan näin puolueellisella kokemuksella. Se kaikki kammoamani kiiltokuvamaisuus ja materiakin häipyi, kun päästiin tunnelmaan ja jäljelle jäi ne mulle tärkeät joulun elementit eli yhdessäolo, rento fiilis ja hyvä ruoka. Täällä joulu on selkeästi ennenkaikkea kaupallinen juhla, jota valmistellaan lokakuusta saakka ja sitten tapaninpäivänä suurin osa oli jo keräämässä joulukoristeitaan varastoon. Koko kansalle ominaisua jouluperinteitä on hankala nimetä, sillä ne todellakin vaihtelevat täysin perheestä riippuen. Toiset tilaavat pitsaa ja käyvät leffassa, toisilla paistetaan kalkkunaa ja näiden jouluun kuului vohveliaamiainen. Mä tykkäsin jenkkijoulustani valtavasti ja nyt suomalainen joulu tuntuu taas ihan erilailla erityiseltä ja tietää ainakin tasan tarkkaan mitä juttuja siihen haluaa kuuluvan, kun yhden vuoden on ollut ilman.
Varsinkin nyt lomalla, kun on tullut vietettyä paljon aikaan ihan perheen ja sukulaisten kanssa, olen varmistunut hetki hetkeltä, kuinka näiden ihmisten luokse päätyminen on ollut ihan jättipotin voitto sijoituslotossa. Oon niin pohjattoman kiitollinen näistä hosteista ja kaikesta mitä olen päässyt ja tulen jäljellä olevan puolivuotisen aikana vielä kokemaan. Joulunaikaa usein pidetään vaihtarille vaikeimpana aikana juurikin perheperinteiden ja kaiken tunnelatauksensa vuoksi, mutta mulle oli hämmentävää tajuta, kuinka nykyään jokaisena uutena aamuna herään vaihtovuoteni parhaaseen päivään - elän siis ehdottomasti parasta aikaani täällä. Sanaselityspelit ja muu yhdessä vietetty aika piti mut jouluna niin muissa ajatuksissa, ettei ollut aikaa turhaan ikävöidä suomalaista joulua, vaan keskityin täysillä kokemaan tätä ainutlaatuista. Tottakai mulla on ikävä teitä kaikkia Suomessa, mutta vieläkään sellaista varsinaista "homesick"-fiilistä en ole missään vaiheessa kokenut. Vaikka lomalla ohjelmassa ei ole mitään kummallista, nautin ihan hirveästi ihan juuri siitä olemisesta, aikatauluttomuudesta, päivien valoisan ajan hyödyntämisestä, treenailusta ja kaupunkivisiiteistä, sekä nimeomaan näiden ihmisten kanssa ajanvietosta. Mä voin sanoa löytäneeni paikkani yhteisössä ja mun on hyvä olla kaikissa tilanteissa. Tähän onnellisuusoivallukseen on varmasti myös se, että englanti on vihdoin lähtenyt sujumaan kohtuu vaivattomasti (ei tosin vieläkään virheettömästi). On ollut aikaa ajatella ja huomata nää asiat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti