Juuri ja juuri edellisvuoden puolella kerkesin taas vanheta vuoden ja mittariin pamahti viralliset 17 vuotta. Kyseessähän on se turhista turhin vuosiluku, joka tietää vain kalliimpia aikuisten hintoja useimpissa tikettejä ostaessa ja malttamattoman lähtölaskennan alkamista seuraavan vuoden juhlia kohden, vai mites se meneekään? Aluksi oli tarkoitus juhlistaa synttäreitä trampoliiniparkissa, tämän ikäiselle tyypilliseen tapaan. Koska eikös sitä vaihto-oppilaana pitänyt kaikkea erilaista kokeilla? Ja viimeistä kertaa sen ikäkin olisi selittänyt, sillä nyt täytyy ilmeisesti alkaa valmistautumaan siihen aikuisuuden, tai ainakin täysi-ikäisyyden, painavaan taakkaan, joka vuoden(!) päässä odottelee.
Kaikista uhkailuista huolimatta synttäripäiväni päädyttiin tuttuun ja turvalliseen tapaan aikatauluttamaan eri päiväykselle. Lopulta suunnitelmatkin vaihdettiin hiukan fiinimpään ja päädyttiin koko suvun kanssa illallistamaan valitsemaani paikkaan. Huippuhyvä seura viimeisteltiin kaappaamalla mukaan "kakkossuvun" lisäksi myös toinen suomalaisvahvistus eli (kohtalontoverini ja vaihtarisisareni) Anniina. Ei muuten ollut ihan helpoin tehtävä löytää ruokapaikka koko porukan mieltymyksiin, joka täytti myös omat kriteerini eli 1) ei burgereita, pizzaa, pastaa (tai muutakaan pakasteesta pannulle -tyylistä rossomeininkiä) 2) käsienpesumahdollisuus ja istumapaikat. Määränpääksi, valikoitui japanilainen ketjuravintola Fujiyama, jossa kokit paistoivat ruuat pöydissä showmeiningillä. Fantasioin jo etukäteen ruokalistalta bongatusta, täällä erittäin harvinaisesta lohesta ja sitä myöskin sain - siis yhtenä niistä monista annoksista, jotka jaettiin seurueen kesken. Ruoka näytti maistuvan muillekkin kuin minulle, eli valinta oli ilmeisimmin oikein hyvä pienestä odottelusta huolimatta. Ravintolasta jatkettiin vielä isovanhempien luokse jäätelökakulle (en edes muista millon mun synttäreillä on viimeksi tarjottu kakkua) ja avamaan synttäripaketit (mua lellitään täällä kovaa vauhtia aivan piloille). Paketeista paljastui taas vaikka ja mitä kivaa korusta collegetakkiin ja lahjakorteista seikkailuoppaisiin (sain siis Weird Washington nimisen kirjan, joka lupaa paljastaa osavaltion oudoimmat ja mageimmat faktat). Kiitos hurjasti jälleen lahjojille! Noiden pakettien jälkeen oli kyllä hyvä huokaista, että onneksi sekä joulua, että synttäreitä tarvii viettää vain kerran vuodessa. Ja vain kerran vaihtovuodessa. Varsinkin, kun omaisuudella on melko tiukat aika- ja määrärajansa.
ps. Jos tästä 10 tunnin aikaerosta pitää jotain kivaa sanoa, niin se kuinka juhlapäivät pitenevät 34 tuntiin. Tässä viimeaikoina onkin tullut vietettyä joulu, synttärit ja vuoden vaihtuminen kummallakin aikavyöhykkeellä ja täällä käytännön syistä vielä useammalle päivänä jaettuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti