Huh, enköhän juuri päässyt kehumasta mun tapahtumien täyteistä Tammikuuta, niin puhelimeen pärähti viesti Tri-Citiesin toiselta suomalaisvahvistukselta Anniinalta, että kiinnostaisko sua reissu naapuriosavaltioon Oregoniin ja tarkemmin ottaen Portlandiin. Ei muuten tarvii montaa kertaa maanitella tätä retkeilijää viikonloppureissulle tyttöporukalla varsinkin, kun viikonloppusuunnitelmat oli avuttomasti toimintaa vailla. Hyvää seuraa ja mahdollisuus laajentaa reviiriä kaupunkiin, josta olin kuullut hyvää siitä mitään kysymättäkään, mutta haudannut haaveeni sinne päätymisestä hostperheen kiireiden johdosta.
Viikonloppu aloitettiin Tri-City Americansien peliä seuraamalla (extemporelähtö tämäkin, sillä ylimääräisen lipun olemassaolo kekattiin tunti ennen pelin alkua) ja siitä suuntasin sitten Anniinalle yöksi. Seurueeseen kuului siis Anniina, hänen hostäitinsä ja hostäidin hyvä ystävä Michelle, ja tiimi osottautui oikein toimivaksi! Olin vaihtanut Michellen kanssa sattumalta muutaman sanan, kun viimeksi Anniinalla majottauduin, mutta äkkiäkös sitä tuli huomatuksi, että porukka mätsäsi harvinaisen hyvin yhteen. Viimeistään täällä on kyllä karissut outous nopeasta sosialisoitumisesta ja jälleen kerran päädyin jakamaan hotellihuoneen tavallaan ihan ventovieraan kanssa. Kolmen tunnin ajomatkan, parin kahvin, vesilitran ja kolmen vessatauon jälkeen oltiin ensimmäisessä pysähdyspaikassa, josta siis postauksen kuvat. Ei voi kun kerta toisensa jälkeen todeta, miten loistava ja välttämätön varuste vaihtarille, ja elämään ylipäätänsäkin, on avoin mieli ja vähäiset odotukset. Tiesin, että kiva reissu olisi tiedossa, mutta kohteista, saati muustakaan ohjelmasta ei ollut tarkkaa tietoa. Fiiliksellä vaan ja reippaasti kokeilemaan kaikkea - nyt kyseessä oli aivan highwayn reunaan laskevat, henkeäsalpaavat Multnomah Falls -vesiputoukset (jep, niitä on tarkkaan ottaen kaksi). Pysähdyttiin "no kurkataan nyt, kun näin matkalle osuu" -asenteella ja jestas mikä paikka! Pieni matkamuistomyymälä, pari faktakylttiä ja laumatovereita (turisteja). Kiivettiin kurkkaamaan molemmat tasanteet ja ainakin omasta mielestä sain paikan tunnelmaa hyvin tallennettua kuviin. Heti tuolla selvisi, ettei Oregonin maine ulkoilun, luonnonihmeiden ja aktiivisten ihmisten osavaltiona ole pelkkää huhua. Turistien lisäksi paikka nimittäin parveili myös paikallisia vaeltajia suuntaamassa luontopoluille sporttibrändien varusteissa, koirat, lapset ja vauvatkin kantorepuissaan. Houkuttelis kovasti nähdä tota (ja muitakin lähistön vaellusreittejä) enemmänkin kuin kartalta.
Seuraavaksi suunnattiin parinkymmenen mailin päässä sijaitsevaa päämääräämme, Portlandia. Mulla on odottamassa ihan valtava läjä inspiraatiohullaannuksessa räpsittyjä kuvia ja niin paljon kehuja tolle kaupungille, että omistan niille ihan oman postauksensa! En vielä kahden viikonkaan jälkeen ole päässyt yli tuosta vierailusta ja kaupungin viehättävyydestä, eli tosirakkauttahan tää on. Varmistin, myös päivittäiset annokset tuon kaupungin tunnelmaa klikkaamalla itseni virallisen Portland -instakäyttäjän seuraajaksi, enkä ole varma oliko seuraukset hyvät vai huonot. Yhteistä tulevaisuuttamme olen suunnitellut (niinkuin siirappisesti ensisilmäyksellä rakastuneelle on tyypillistä) vähintään yhtä aktiivisesti kuin seuraavaa mahdollista tapaamistamme.
Noniin asiaan Nelli ja loppuun pieni tiivistelmä puhelinkuvineen reissun ohjelmasta. Vesiputouksilta suunnattiin lounaalle Cheesecake Factoryyn, jossa söin valehtelematta yhden parhaista jenkkielämäni annoksista. Maissitortilloita kerrankin hyvinmaustetulla kanalla, tuoreilla yrteillä ja salsalla, sekä lisukkeena sopivan hapokkaalla marinaadilla raikastetun kipollisen raakoja vihanneksia. Kaikki edellämainitut adjektiivin valitettavan harvoin mätsäävät noihin substantiiveihin täällä ruokaillessa. Tankkauksen jälkeen suunta kohti outlet -aluetta, josta löytyi muutaman kiva juttu jonkinmoisten alennusten kera ja Oregonissa kun oltiin, on kaikki ostokset verovapaita, eli siitä vielä kiva pikkuinen hintabonuks. Nelisentuntia koluttiin aluetta läpi ja illan hämärtyessä suunnattiin Ikeaan iltapalalle. Ihan höpsö fiilis, ihan kuin olisi Pohjoismaat hypännyt syliin heti tutut kyltit nähdessä. Kaiken kruunauksena löysin pääovien edestä legouko, jonka tietysti poimin mukaan arteena. Heti tuli kotoisa olo ja tää oli yksi paikoista mun jenkkivuoden visiittilistalla. Halusin nimittäin nähdä miten skandinaavinen systeemi on amerikkalaistettu ja missä määrin. Muutamia "paikallistuotteita" ja ravintolan valikoimaa lukuunottamatta pystyin välillä kuvittelemaan itseni Vantaan "koti-ikean" käytäville. Lihapullat ja lohi maistui ihan yhtä hyvältä tai jopa paremmaltakin tauon jälkeen ja ruokamyymälässä kävin valuttamassa kuolaa ainakin sillien, mädin, graavilohen ja juustojen luona, mutta kylmäsäilytyksen puutteessa mitään ei tarttunut mukaan. Lopulta hotellille ihan lentokentän viereen (välihuomautus: kaupunki hurmasi niin, että olen jopa kateellinen Anniina Hawaji-lentojen välilaskupaikasta, jona kyseinen kenttä toimii. Ihan kun millä vaan keinolla hetkeksi pääsisi takaisin.) ja keräämään voimia hotelliaamupalaan (parasta) ja varsinaiseen kaupunkiin tutustumiseen. Kyseessä oli taas perus 80$/yö, kolme ja puoltähtee eli mun asteikolla ehkä yks parhaimmista hotelleista missä oon yöpyny. Parin kokemuksen perusteella voin sanoa, että jenkeissä hotellien taso tuntuu olevan poikkeuksetta parempi, kuin suomen vastaavat luokitukset ja hinnat alle puolikkaita. Aamupalalla pääsin ekaa kertaa tekemään munakastilauksen suoraan kokille (luulin, että näitä on vaan jossai allinclusive-viistähtee-paikoissa) ja kauhomaan suuhun jonkun toisen hauduttamaa puuroa tuoreiden hedelmien kera ja tadaa miten perinteinen aamupala nousi ihan uudelle levelille. Sitten downtowniin, jossa ohjelmassa ihan kaupoissa, esimerkiksi ihan älyttömässä mässykaupassa, jossa itse pulloteetaan noita pekoni-suklaarouhe-ranchkastike-limuja. Nyt en edes liiotellut, vaan ihan oikeasti bongasin hyllyltä pekonisuklaan makuisen limun. Pakolliset turistinähtävyydet, valtava nelikerroksinen kirjakauppa(keskus), kaupunkihengailua, vaeltelua ja hirrmusesti kuvia, muunmuassa noista supercooleista kerroskierrätysroskiksista (turistilevel 1000). Vähän lisää huippuhyvää meksikolaista Chipotlesta, niin saatiin taas yksi vierailukohde raksittua listalta. Lopuksi suunta takaisin Ikeaan nappaamaan muutama sisustusjuttu ja siinä alkoikin olla riittävästi ohjelmaa minireissun aikataululle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti