VACATIONS AHEAD

Taisin aika hävettävän kauan sitten vihjailla törkeillä oheismaininnoilla, että keväälle on tiedossa jos jonkinmoista reissua... Nyt joku toteaa, että pöh, sehän on lomaa koko vuosi, mutta ei. Kyllä täälläkin on esimerkiksi koulua, vastuuta ja velvollisuuksia ja oli loma tai ei niin kyllä aivot prosessoi vieläkin yötä päivää kaikkea uutta kielestä lähtien. Arki on kokoajan arkisempaa eli hyvällä tavalla helpompaa, mutta varjopuolenaan myös varsin rutiininomaista. 

Parempi nyt siis paljastaa myöhään kuin ei milloinkaan, kun ensimmäinen ihan kunnon loma pitkään aikaan odottaa niinkin lähellä kuin lauantaina. Tänään jäljellä neljä päivää, ei voi erehtyä, kun kyseinen informaatio löytyy niin, kalenterista kuin viimeaikaisista keskusteluista varsin tiheään. Vaikka pakkaaminen onkin mulle yksi matkan kohokohdista ja tärkeä henkinen valmistautumisrituaali, olen toistaiseksi sen suhteen saanut itseni vielä hillittyä. Melkeen voi jo minuutteja laskea, eikö vaan? Jos epäilykset matkakohteesta eivät jo heränneet kuvan myötä niin joku saattaa muistaa viimekesäiset duunitsemppilauseeni... "Joo mä kato kivasti se tiskikone jauhaa eikä naamalle roiskuva ja kynnet haurastuttava biojätevesi haittaa ku on hyvällä mielikuvituksella varustettu – vaahtopäiset suolavesiaallot ne siellä vaan ja kyllähän se lämpösissä vesissä lekotellessa väkisin alkaa sormenpäät rypistymään rusinoiksi!" Tiedossa on siis satapäisen jenkkivaihtariteinilauman kanssa viikko Hawajista nautiskelua ja Oahun saareen tutustumista. Siis suuripiirteisesti kuvailtuna. Syksyllä reissun lopullisen kustannuksen kuultuani meinasin jo jättää väliin, mutta onneksi äitin ja isin apu oli whatsapp-keskustelun päässä ja pihi tytär rohkaistiin toteuttamaan unelmiaan unelmissa. Oon kuullut kyseisen matkanjärjestäjän reissuista niin paljon hyvää jo monien vuosien ajan ja toinen varsin järkiperuste tälle matkalle on se, että tuskin koskaan tulen lähempää reissuni starttaamaan. Suomesta kirjaimellisesti maailman toiselle puolelle matkustaminen olisi ainakin tuplasti korkeamman raha- ja viitsimiskynnyksen takana. Tätä aikaa siis lauantaiaamuyönä yliviivaan viimeisetkin muistutukset listoistani ja suuntaan viikoksi kohti paratiisisaaria. Ja kyllä, aijon ja lupaan ottaa kuvia. Ei pitäisi olla kuin viitsimiskysymys sillä kalustosta ei ainakaan jää kiinni, mulla kun poikkeuksetta painaa laukussa eniten elektroniikka (kaksi kameraa, puhelin ja tietokone, kaikkine latureineen ja adaptereineen).

Matkustaminen vaihtovuoden aikana oli yksi mun haaveista ja se on näköjään toteutumassa monen, monen reissun muodossa! Jälleen kerran kiitos kaikille sponssaajille, ei ois ollu ihan kesätyöläisen tiskipalkalla yksinään ollut tämäkään mahdollista. Unelmia unelmissa – vieläkin pitää välillä nipistellä itseään, kun ei meinaa uskoa miten siistejä juttuja elämässä voikaan tapahtua, kun tarpeeksi niihin uskoo. Hawajilta palattuani ehdin maistelemaan opiskelua kolmen viikon ajan ennenkuin otetaan muutaman päivän varaslähtö Spring Breakille. Kirjoitin ensin "opiskelua", kunnes muistin ne presidenttianalyysiesseet, espanjan esitelmät, osavaltiolakiposterit ja Supervised Agricultural Experiencet, jotka on kaikki kivasti päätetty survoa samalle kuukaudelle. No, kuitenkin heti, kun niistä on selvitty, suunnattaan toiselle varsin kliseiselle jenkkilomalle eli otetaan alle asuntoautobussi ja suunnataan reilu viikon mittaiselle road tripille! Reitti on selvillä suurinpiirtein jokaista risteystä myöden ja kulkee siis Idahon, Utahin ja Coloradon kautta Grand Canyonia ihmettelemään. Kaikenlaista aktiviteettia on luvassa niissä maisemissa ja paluumatka taittuukin sitten Californian halki, jossa stopataan ainakin Sacramentossa (osavaltion pääkaupunki) ja Redwood Forestin kansallispuistossa halailemassa tai siis ryhmähalailemassa hervottomia puunrunkoja. Huippuhotellien ja lentokenttien sijaan tälläkertaa tullaan näkemään roppakaupalla paikallista menoa ja uusia osavaltioita, yöpymään Walmartin parkkiksella, turhautumaan tiiviiseen karavaanielämään ja istumaan pyllyn kipeäksi, mutta mitäpä muuta se voi olla ku ihan törkeen magee, opettavainen ja ikimuistonen reissu?