VII

1) Tässä ollaan puolessa välissä roadtrippia eli ylittämassä Coloradon huippuja matkalla Grand Canyonia kohti. Alamäkea 10 000 jalan korkeudesta oli tuntien ajan ja lopulta asuntoauton jarrut sanoi sopimuksen irti, alkoi kärytä ja jännityksellä pohdittiin saadaanko vielä pysäytettyä lähimmalle seisakkeelle ilman tulipaloa… Saatiin kuin saatiin ja päästiin pienten jäähdyttelyjen jälkeen, ykkosvaihteella hissutellen seuraavaan kaupunkiin saakka, jossa sitten jarrut rempattiin kokonaan. Seisakkeella oli kyllä kieltämättä aika mageet maisemat eli tuli pysähdys hyvään valiin. 2) Osaako kukaan heittaa arvausta sijainnista, kun taustalla nakyy vaan oranssia hiekkaa ja kuivaa aavikkoa? Yövyttiin siis Arizonassa kerran ennen Grand Canyonin valloitusta. Tuli kyllä varsinainen turistiriemu, kun pääsin todistamaan muutamaa pienta hiekkamyrskyä. Joo revontulet, ihan perus, mut hei hiekkamyrsky ja silmät siristellen hupparin kauluksen läpi hengittaminen, kuin siistiä!  3) No siellä Grand Canyonilla! Oli kyllä ihan uskomaton kokemus. Niin kaiken hehkutuksensa arvoinen paikka, joka todellakin hiljensi mut ihan tyystin pariksi paivää käsittelemaan mitä just koin. Vaeltelin yksinään tuota kanjonin reunaa kuin jossain ihme hämmennystranssissa ja vuoronperaan nauroin ja vuodatin kyynelia päässä surraavien ajatusten ansiosta. En kylla etukäteen kaikista kehuista huolimatta uskonu sen ihan noin voimakkaasti mua vakuuttavan. 4) When in California… Päästiin yliviivaamaan In-N-Out burgerit mun jenkkibucketlistalta, kun ajeltiin Californian lapi, missä kyseinen ravintolaketju siis paa-asiassa majailee. Nimesin naa Pinterest –burgereiksi, koska olin nähnyt näitä hehkutettavan nimeomaan noilla fotogeenisilla somesaiteilla. Eipä kylla ollut kummosen makusia, mutta varsin kuvauksellisia kylläkin. Tästä muuten näkyy hyvin se, mikä on kaikista ennakkoluuloista huolimatta jenkeille perushamppari. Pihvi, salaatinlehti, ehkä ketsuppia ja majoneesia. Joskus sipulia ja suolakurkkuja. Juustoa on sitten juustohampurilaisessa ja tosiaan tuo ketsuppikin pitää yleensä erikseen pyytää, muuten tulee kuivana.

1) San Fransiscon Chinatown – voisi olla ihan hyvin mikä tahansa muista mailman tuhansista kiinalaiskaupunginosista. Ne kun tuntuu olevan joka paikassa ihan saman naköisiä ja tietenkin kaikki myytävä krääsä on tismalleen samaa, ulkona roikkuvista pyykeista ja katukeittiöistä puhumattakaan. 2) Kaupunkikierroksen pelastus oli loytää aivan törkeän hyvä lounaspaikka, jossa sain koottua samaan annokseen vaikka ja mitä mahdollisia, kauan himottuja raaka-aineita. Tää tonnikalasalaatti ja vegaani-tuore-hernekeitto yhdistettynä pieneksi hetkeksi wifin myötä rauhoittuneeseen seuralaiseeni oli iisisti päivän kohokohta. 3) Tai siis muutaman tunnin myöhemmin nimesin jaetulle ykkössijalle kohokohtana myos auringonlaskuajelun, jonka matkalta tämäkin kuva on napattu. Tosin se kultainen valo jai jonnekin puhelimen kameran ulottumattomiin. 4) Satamaa ja kuuluisaa Pier 39:n aluetta. Taustalta voi tarkoilla silmillä bongata Alcatrazin vankilasaaren.

1) Jenkit hei mikä on tämä juttu, että pitsan päälle ei saa oreganoa tai edes pitsamaustetta, ei sitten missään? Sen sijaan aina on tarjolla pippuria ja kuivattua, extrasuolattua parmesaanijauhetta… 2) Biologian apuopettaja päätti yhtena päivänä ottaa pikkuisen vuohensa mukaan kouluun ja siellä se sitten kirmaili ympäri luokkaa ja jyrsi mun kengännauhoja söpössä kaulapannassaan. Täällä ei kyllä todellakaan olla huolissaan allergioista tai mahdollisista eläinpeloista. Kokolattiamatot ja ainakin pari elukkaa löytyy melkein joka talosta, enkä ikinä ole kuullut kenenkaan kysyvän tai mainitsevan allergioista. Tällä hetkellä siellä bilsan luokassa asustaa pysyvästi akvaariokalojen lisaksi myos kani, joka ulkoilee vapaasti ympäri luokkaa. 3) Tässä tosiaan yks ensimmaisista promkosinnoista, joita pääsin todistamaan. 4) Sinne meni vikat Fazerin siniset, eikä muuten meikäläisen mahaan! Se oli kyllä tiedossa, että taloudessa asustaa kissan, koiran, kanin ja kahden possun lisäksi myos muita ei-niin-toivottuja otuksia, mutta että näin fiksuja ja laatutietoisia! Kaikista kekseista, kaurahiutaleista, sokereista, leivista, sokereista ynnä muista herkuista, joita kuivatavarahuone pursuaa, olivat hiirulaiset sitten päättäneet valita nimeomaan suomalaisen suklaan. Ymmarrän yskän.

1) Tää oli toinen niista ilmeistä ja lookeista, jota liputin yleisurheilutreeneissä päivästä ja kelistä riippuen. 2) Vainjenkkijutut… Kiekossa on varotuslappu, että ennen käyttöä täytyy varmistaa heittoalueen tyhjyys ja turvallisuus… 3) Suomiylpeyshetki ja pakollinen kuva hostsiskon harjotuskeihäästä. Ainut juttu, minkä se tiesi suomesta mun tänne tullessa oli tosiaan se, että kyllä sen täytyy olla olemassa, kun kerran kyseinen keihäs on siellä valmistettu. 4) Onneksi myös näitä hetkiä koettiin kauden aikana.

1) Isompien huoltoasemien perusvaruste on pirtelökone. Edes paikallisetkaan ei kyllä tienneet miten toi toimii, mutta villinä veikkauksena heitän, että ensin valitaan tuolta kaapista joku tuollanen valmis makujauhepurkki ja sitten miksataan sinne vähän vetta ja jäitä? 2) Jos jollekulle se camokuosinenn tanssiaismekko ei vielä ole tarpeeksi niin halutessaan voi hankkia vielä hajuvedetkin teemaan sopivana. Mulle ei koskaan selvinnyt, miltä tuo “designer fragrance” tuoksuu. Kenties peuranpapanoilta ja ruudinkärylta vaniljaisella jälkivivahteella? 3) Tää kuva on tosiaan pieni havainnollistus tästä ruoan prosessoinnista täällä. Lähes poikkeuksetta tuotteen sisaltölista on kilometrin mittainen, sillä jo vehnäjauhotkin sisältävät vehnän lisäksi tuhatta erilaista mineraalia ja lisukeainetta ja kasvioljy onkin itseasiassa sekoitus neljää eri rasvaa, joiden suhdetta ei tietenkään mainita. Myös vitamiinien lisäily kaikkeen on varsin tyypillistä, jotta saadaan mille tahansa tuotteelle terveellisen leima. Tässäkin siis kysessa varsin viattomat ja söpöt partiötyttöjen viralliset keksit. 4) Vähän oli pokassa pitelemista, kun tein jälleen löytöjä huoltoaseman marketissa. Eväshyllysta löytyi jugurttipurkkien, juustotikkujen ja kolmioleipien vierestä kokonaisia suolakurkkuja tuollasissa liemipusseissa, useampaa eri makua tietysti.

1) Voisko tälläkertaa vaikka käydä sillalailla, ettei tämä tyyli pitää urheilusukkia legginssien lahkeiden päällä terveyssandaaleihin yhdistettynä rantautuisi Suomeen… Okei toisaalta toi on kyllä varmaan aika mukava. HUOM! Kuvatekstin ensimmaista lausetta ei saa käyttää vastoin allekirjoittanutta, mikäli hän joku kaunis päivä sortuu samaan. 2) Itkettää. Oikeasti. Kyseessa ei ole mikään harvinainen näkymä ja tässä ollaan kaikenlisäksi osavaltiossa, joka maksaa palautetuista pulloista pantin. Ihmisiä ei vaan kiinnosta kierrätys, se koetaan liian hankalaksi ja tietysti “eihän sitä nyt yhden ihmisen jätteet vaikuta kumminkaan koko maailmaan.” 3) En tiedä saako tästä selvää, mutta tarkotuksena on havainnollistaa yhtä jenkkien ikuisista muoti-ilmiöistä eli avainkaulanauhoista. Yhtäkään avainnippua en ole vielä nähnyt ilman nauhaa ja niitä ihan oikeasti pidetään kaulassa. Tässä siis perusnäkymät treeneista, kun avaimet nauhoineen parkkeerataan puhelimien kanssa kentän tai salin reunalle odottamaan. 4) Ongelma täällä ei ole sää tai ilmasto, vaan se, ettei siihen osata suhtautua. Suurimmaksi osaksi aavikolla asustellessa ei tarvitse usein lumeen, sateeseen tai kylmään varautua, mutta auta armias mikä kriisi niistä tulee, vaikka kyseiset sääilmiöt kuitenkin takuulla joka vuosi näyttäytyvät. Ikkunoista vetää, rakennukset ovat jääkylmia vailla lämmityksiä ja sade tulvii sisään, koska joku nero on esimerkiksi keksinyt asentaa pukkarien ovet maantasoa alemmas.

1) Okei, mä luovutin jälleen yhden himoni kanssa. Antauduin houkutuksille ja tein sitä hemmetin kaalipataa. Mutta oli kyllä niin hyvää, että silmät kiinni piti nautiskella. Uskokaa tai älkää, mutta kukaan ei maininnut mitään negatiivista talossa leijailevasta tuoksusta! Ei vaikka oikein varoitin etukäteen ja kokatessa kyselin, etteikö jo ällötä. 2) En oo koskaan ollut mitenkään erityisen herkkä ruskettumaan, mutta palamaan kyllä etenkin kevään ensimmäisten auringonsäteiden myötä. Nyt on kuitenkin joku ihme tapahtunut ja meikäläiseenkin tarttuu väriä ihan käsittämättömällä vauhdilla. Kuukausien takaiset bikinirajat Hawajilta näkyy edelleen ja pienenkin ulkonaoleskelun myötä on rusketusrajat taattu. Kuten tässä tyylikkaasti havainnollistan polven alapuolelle jääneine legginssirajoineni ja naamaan piirtyneine aurinkolasimaskeineni… 3) Mitä useempi kokki, sitä parempi soppa? Puhdasta tuli, mutta siitä tehokkuudesta ei sitten sen enempää. Kastelu, saippuointi, harjaus, huuhtelu ja kuivaus tuli suoritettua jokaiselle autolle varmaan kolminkerroin, kun kommunikaatio ei aina ihan pelannut. 4) Mun tän vuoden pelastus ja lähes päivittäiseen käyttöön jäänyt elintarvike on ehdottomasti täysjyvätortillalätyt, joista viimeaikoina oon suosinu erityisesti tämmöstä pitsamallia. Ihan pöörfect luomuksia toinen toisensa jälkeen ja aineet löytyy jääkaapista aina.

1) Jokin aika sitten meillä oli koulussa vähän erilainen päivä, kun poliisit järjesti tälläsen aika havahduttavan tempauksen huumausaineiden tai alkoholin vaikutuksen alaisena tapahtuvista onnettomuuksista. Every 10 minutes oli siis projektin nimi (joka 15 minuutti jenkeissä joku kuolee onnettomuudessa, jossa huumausaineet tai alkoholi on osallisena) ja yhden päivän ajan luokista haettiin joka viidestoista minuutti joku paareilla maskeerattavaksi. Lopulta koulussa kiersi reilu parikymmentä kuollutta, jotka eivät saaneet kommunikoida enää loppupäivänä lainkaan. 2) Valitut oppilaat yöpyivät paikallisella paloasemalla ja ilmeisesti opiskelivat vielä lisää aiheesta ja valmistelivat seuraavan päivän yhteistilaisuutta. Seuraavana päivänä kokoonnuttiin siis ensin kuuntelemaan vähän faktoja mistä oikein on kyse ja sitten edellisenä päivänä “kuolleet” näyttelivat bileet, joiden jatkona ulkona demonstroitiin autokolari oikeita ambulansseja ja ovileikkureita myöden, sillä yksi juhlijoista siis tappoi ystävänsä. Lopuksi keräännyttiin kuuntelemaan porukan valmistelemia muistopuheita, joissa siis oppilaat asettuivat kuvitteellisesti kolarissa kuolleen asemaan, saivat vielä yhden mahdollisuuden puhua läheisilleen ja kertoa mitä olisi ehkä voitu tehda toisin. Voitte arvata, että melkein koko auditorio kyynelehti niiden koskettavuudelle. 3) Vähän erilaista treeniä yleisurheilussa. Kyseinen päivä sattui olemaan oikein extrakuuma. Olin ihan intona, kun kuulin, kuinka treeneissä aina silloin tallöin työnnellään koutsin lava-autoa ympäri koulua. Pojat kuitenkin karkasivat matkaan varaslähdöllä, hukkasin porukan ja päädyin ensin juoksentelemaan ihan suorassa auringonpaisteessa vartin ennenkuin paikansin karavaanin. Pojat olivat selvinneet matkan jo loppusuoraa lukuunottamatta, kun vihdoin liityin joukkoon. Voin vakuuttaa, että riitti lyhyempikin pinnistys autoa tuuppien uuvuttamaan tuossa kelissä. 4) Washingtonin osavaltion opetussuunnitelmaa kritisoidaan täällä tosi paljon ja varsinkin meidän koulu sattuu vielä muutenkin olemaan yksi eniten oppilailta vaativista. Oppimistuloksia yritään kirittää listoilla paremmalta näyttäviksi kaikenlaisilla tasotesteillä, joita ilmeisesti muissa paikoissa ei ole… Opettajat kiroavat näitä erityisesti, koska tämäkin osavaltion tasotesti vei viikon arvokkaasta opetusajasta. Ihan rehellisesti en kyllä pysty sitä haastavuttaa allekirjoittamana millään lailla, kun kyseessa oli vain monivalintoja ja luetunymmärtämistä, superhelppoa jopa minulle, mutta tarpeellisuutta ja motiiveja testin takana voi tietenkin kyseenalaistaa.

1) Olipa kerran hiukan pitkäksi venähtänyt track meet ja hilpeä väsymys. Ajanottokellon toimintakuntoon saattamista odotellessa otettiin kaikki irti leikkimestoista ja jututkin oli sen mukaisia, että välillä hävetti edustaa uniformussa. Tuolta taidettiin olla kotona joskus yhden jälkeen yöllä viimeisen 4x400m viestin alkaessa lähempänä kymppiä. 2) Myös ennen promia oli spirit week, mutta tällä kertaa osallistuminen oli tosi vähäistä, eika juuri kukaan innostunut ottamaan osaa. Tämäkin lappu tosin ilmestyi näkyville muistaakseni vasta edellisen viikon perjantaina. 3) Itse kaivoin kaapista saman asun, jossa edustin 80-luvun Sadieseissa ja päädyin lopulta osallistumaan asujen puutteessa vain tuohon aikakaudet –päivään. 4) Hostmomilla oli synttärit muutaman viikko sitten ja lahjapaketista paljastui mailman hienoin, jokaisen urheilijan äidin luxusistuin aurinkolippoineen, mukitelineineen, extrataskuineen ja niin edelleen. Mitäpä sitä nyt ei jenkeistä löytyisi.

1) Perus kassialma, mukana on päivittäin repun lisäksi eväspoksit, vaihtovaatteet jne... Tästä näkyy hyvin myös mun hiuksien muutos. Oon taä vuoden aikana leikannut ne ainoastaan kahdesti, pessyt niitä ties millä tököteillä ja huomattavasti kuivattavammalla vedella ja muutenkin kohdellut hävettävän huonosti, mutta eikun nämä on vaan paraantuneet! Aurinko on vaalentanut niihin ihan uuden puna-blondin sävyn ja nykyään ne jopa kihartuu. Siis lettikiharoilla saa laineita moneksi päiväksi ja vaikka kuinka uhkasin, että promkampaus lässähtää kuitenkin, ei kiharreta, niin kas kummaa kun seuraavana aamunakaan en meinannut uskoa silmiäni. 2) Kaudenpäättäjäiset nuotion äärella. Toinen koutseista kutsui meidät grillaamaan hodareita ja smore’seja takapihalleen, jonne oli asennettu ihanat tunnelmavalaistukset. 3) Koutsi halusi valttamatta ottaa kuvan, kun vihdoinkin pääsin maistamaan ekaa kertaa perinteistä jenkkiherkkua smore’sia eli kahden keksin välissä tarjoiltua grillattua vaahtokarkkia ja suklaata. En liputa vaahtokarkkien tai jenkkisuklaan puolesta, mutta tuo oli hyvää! 4) Jälleen kerran pääsin oikein loistamaan General Sciencessa, kun sain kokeesta miltei täydet pisteet ja palkinnoksi ihanan, tuoksuvan yksisarvistarran. Kokeessa sai siis käyttää muistiinpanoja ja suurin osa oli monivalintaa ihan suoraan taululla olleista muistiinpanoista, mutta niin vaan monet vetelivat puolikkaita pisteitä… Jotenkin tuntuu edelleen vaivaannuttavalta, kun kyseinen opettaja aina kokeita jakaessa kuuluttaa, kuinka jälleen kerran menee kärkipisteet Atlantin toiselle puolelle. Huomhuom nuokin kaksi pois napsaistua pistettä oli monivalinnassa tehdysta virheestä ja nekin palautuivat haha. Kokeen jälkeen nimittäin tuttuun tapaan korjattiin väärät vastaukset itse ja palautettiin paperit ne uudestaan. Edelleenkaan kaikki eivät yltäneet kiitettävään edes suoraan vastauspapereista lunttaamalla.