Päätin tehdä ihan erikseen postauksen tästä kojoottihuumasta, joka koulussa jyllää. Kaikki on varmaan kuulleet high school spiritistä eli koulun yhteishengestä? Sitä täällä todellakin on ja siitä mä todellakin nautin. Kuvat on otettu pelipäivinä koulusta, lentopallopeleistä ja eilen illalla pelatusta (mun ekasta) futispelistä, joka oli kojooteille tämän kauden ensimmäinen kotipeli. Jos vielä jollekkin on epäselvää, niin kojootti on siis mun koulun (Columbia-Burbank High School) maskotti ja liila ja kultainen koulun värit.
Pelipäivinä monet tytöistä pukeutuu mekkoon tai jollain muulla lailla panostaa ulkonäköön ja koulu vilisee violettia ja keltaista, sekä coyotes -printtejä. Valmistauduttiin eiliseen peliin siskon kavereiden kanssa (=asusteshoppailua askartelukaupassa ja parin tunnin laittautumissessio). Aikaisemmin päivällä, viimeisen tunnin lopussa, oli Assembly eli yhteistilaisuus, jossa Pep Band eli koulun orkesteri esiintyi, opettajat ja oppilaat pelasivat lentismatsin ja cheerleaderit sekä futispelaajat esittäytyivät. Niin ja siskoa pyydettiin homecomingiin koko koulun edessä kukkakimpun kera.
Aina varsity-tiimin eli korkeimman tason joukkeen pelatessa peli alkaa lippuvalalla ja kansallislaululla, joka tuo tilaisuuteen oman juhlallisuutensa. Cheerleaderit tai kokovartalosukkaan sonnustautuneet pojat johtavat kannustushuutoja ja orkesteri soittaa aina tauoilla. Lentispelit pelataan usein ihan arki-iltoina, mutta se ei latista tunnelmaa. On oikeastaan itsestään selvää mennä kannustamaan, mikäli suurempaa estettä ei tielle satu. Vannoutuneimmat hurraajat seuraavat jopa vieraspeleihin naapurikaupunkeihin ja lentispeleissä pelaajat jakavat lentopalloista askarreltuja "fanihattuja", jotka saatiin veljen kanssa torstain pelissä. Kuten kuvista voitte huomata, pukeutumiseen oikeasti panostetaan ja sen kanssa uskalletaan revitellä. Myös selfiet ja snapchat ovat enemmän kuin yleisiä ja suosittuja eikä kameraa muutenkaa pelätä. Lähinnä kameran kanssa kulkiessa saa kehuja miten kiva se on (vastaan aina "kiitos, niin minunkin mielestäni") tai pyynnön kuvata milloin mitäkin. Kysyin englannin tunnin lopussa ryhmäkuvaa (yleensä tätä ehdotetaan kuvattavien toimesta) ja lähes koko luokka opettajaa myöden ryntäsi asusteissaan poseeraamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti