1) #vessaselfie @ CPH Airport 2) Miltäköhän nää koivet olis näyttänyt ilman kompressiosäärystimiä? Amerikkaan rantautuessa normaalisti sopivan napakat säärystimet tuntu poksahtavat hetkenä minä hyvänsä... 3) Matkalla hotellille! Ihan epätodellinen, mutta tajuttoman onnellinen olo. 4) Breakfast this morning before NYC tour
Kööpenhamina-Newark lennolla päädyn istumaan Matt nimisen miehen viereen. Keskustelu herää, kun me neljä suomalaista ja yksi tanskalainen vaihtari vaihdamme tietoja hostperheistämme. Mies on kuunnellut keskustelua ja havahtuu siinä kohti, kun kerron perheen "racepig:eistä" ja Veronica sisällä asuvasta lemmikkipossusta. Siis kuka mitä missä? Joo ihan tässä vaan tulevia jenkkivaihtareita ollaan, perheitä vertaillaan ja sillälailla. Paljastuu, että mies on amerikkalainen ja palaamassa kotimaahansa Ruotsissa vietettyjen vuosien jälkeen. Hämmästeltyään hetken kuulemma hyvin epätavallisia possutalouksia päädymme juttelemaan esimerkiksi siitä, kuinka hyvää teetä ei kannata odottaa määränpäässämme ja miten outo onkaan Nälkäpelin kolmososa. Myös "Beef Lindström" (ok for airplane food), pohjoismainen hintataso (kirpaisee) ja vaihtovuoden vaikutus ruotsintaitoihini (tuhollinen) saavat yhtenevän mielipiteen osakseen. Avaan lennon aikana kaksi läksiäiskirjeistä, jotka nekin saavat kannatusta hyvänä ideana. Totally agree - näitä on ihana lukea! Lopulta mies päätyy katselemaan The Fault In Our Starsia ja nyyhkyttää liikutuksesta.Ah, jenkkisosiaalisuus. Äh, kielestä johtuva epämukavuusalue. Mutta vielä kerran ah, jenkkiystävällisuus. Kiltisti mies kestää kaikki takelteluni, tavaa mukana ruotsalaisiakin sanoja ja selittää aina pyydettäessä uudelleen (kärsivällisyyteen saattaa vaikuttaa myös se, että hän istuu ikkunapaikalle ahdistettuna ja tukin ainoan pakoreitin). Ja lopuksi muistuttaa olevansa "pretty quiet for American"... Lennolla ei ole WiFiä, nukkumattia kuulu vieläkään tai tuolin selkämykseen kinnitetyn näytön näppäimet suostu yhteistyöhön - paitsi tietysti lennon tokavikalla tunnilla kun jätin hellävaraisen käsittelyn sikseen ja survaisin näyttöä parikertaa oikein napakasti... Mutta oikeastaan ei haittannut yhtään, koska amerikkalaiset.
Uusia tuttavuuksia on siis jo reilusti nimimuistin ylittävä määrä ja leiri tällä kompanialla ja lukujärjestuksellä vaikuttaa ihan huippuhyvälle, mutta jelagin kanssa oon kyllä aivan tillintallin! Vikana yönä suomessa nukui tosi kevyesti ehkä 3h ja siitä alkoikin sitten matkustus. Koneessa ei unesta puhettakaan, saati väsymyksestä illan aikana muutenkaan. Valvoin väkisin täällä kymmeneen (suomen aikaa aamuviiteen) eli kellon ympäri ja vähän päälle. Vieläkään ei väsyttänyt, mutta pää putos kyydistä jossain siinä vuorokauden kohdalla. Ymmärrä nyt todella hyvin miksi väsymystä verrataan humalaan eikä esimerkiksi autonrattiin ole asiaa - meikäläiseltä ei meinannut millään luonnistua edes koneen laturin paketointi (törkeen vaikeeta oli tarran kiinnitys), mutta nähtävästi olin jotain ihan fiksuakin jutellut tulevan naapurintädin kanssa... Tulihan se uni silmään lopulta ja heräsin kohtuu pirteänä, että hei nyt NYCi kutsuu, ei muutakun ylös! Tai siis ei.. Kello oli paikallista aikaa 00:10 ja unta takana vasta pari tuntia. Lopulta neljän aikaan pari unipätkän jälkeen luovutin ja nappasin puhelimen kouraan norjalaisten huonetovereiden tuhistessa tyytyväisenä. Väsymyksestä ei ole tietoakaan (siis edes silloin, kun pitäisi) ja toistaiseksi vuorokausirytmin vaihto tuntuu hämmentävän luonnolliselle. Innolla odottelen millon kroppa tajuaa...
Tänään tosiaan New Yorkin supertiivistetty sightseeing -kierros kaikilla herkuilla paikallisen oppaan johdolla. Olin jo etukäteen kuullut paljon hyvää oppaasta, mutta kierros ylitti kaikki odotukset. Manhattania ristiin rastiin, Cental Park, päärautatieasema, kuuluisat talot ja kadut, WTC memorial, Highline, metro, Staten Islandin lautta, Chelsea Market, kävelyä, bussimatkustusta, uskomatonta historiatietämystä ja hauskoja pikkufaktoja. Jos samat reitit kulkisi itsenäisesti, hommaan kuluisi äkkiä koko viikon loma eikä kokemuksesta saisi irti puoliakaan. Joitain paikkoja jäi listauksesta ihan varmasti ja edellämainittujen lisäksi huomenna olisi tarkoitus aloittaa shoippailupäivä suuntaamalla Rockefeller Centerin huipulle. New York seitsemässä tunnissa juuri sopivalla aikataululla. Välillä myös juostiin, muuta pätkääkään ei jäänyt sellainen olo ettei olisi kerennyt riittävästi. Kaikkien satojen kuvien lopulliseen setvimiseen tulee kyllä kulumaan aikaa, sillä kamera kyllä roikkui mukana ja räpsyi koko reitin läpi - siitä muistona punaiset hankausjäljet solisluissa.. Jonkinlainen turistitauti kyseessä?ps. Ensimmäisen vuorokauden havainnot jenkkilästä- Newarkin kentälle saavuttaessa ensimmäinen bongattu rakennus oli IKEA ja tuoksu friteerattu ruoka (mäkkäri). Passivirkailija meinasi tukehduttaa jäätävällä katseellaan.- Subista saa pitsaa ja kana-mansikkasalaatti sisältää tietysti myös pekonia, samoin pinaattisalaatti. Pikaruoka on oikeasti pikaruokaa eli sen saa 10 sekunnissa (vrt. Hesburger)- Aamupalalla pukumiehet kauhoi kupeistaan sateenkariväreissä loistavia muroja. Tarjolla oli sokeria kaikissa sen esiintymismuodoissa. Sitähän se Matt toivottelikin jo lennolla: "Hope you like sugar!"... Niin ja hyvää teetä (itseasiassa sitä on tarjolla ympäri vuorokauden, vieläpä ilmaiseksi), vaikka olin valmistautunut juomaan viimeisen kupposen kotosuomessa!- Amerikassa kaikki on suurempaa ja kylmäkin kylmempää. Jo pelkkä juoman piteleminen saa karvat nousemaan pystyyn. Hyvä vaan, koska olen rohkeasti kitannut menemään hanavettä ja sen omituinen maku piiloutuu riittävän alhaisessa lämpötilassa.- MacBook on selkeästi sääntö eikä poikkeus pohjoismaisten vaihto-oppilaiden keskuudessa... Se poikkeus on sitten meikäläisen Dell, jota sponsoroi lukio kotopuolessa. Mutta hyvin käy ja kukkuu = kelpaa toistaiseksi.
:) ihanaa et on ollut mukavaa!
VastaaPoista