NEW YORK & NEW JERSEY

Tällä kertaa kirjoittelen yläilmoissa, jossain ehkäpä Illinoisin tiennoilla ja julkaisen, kun pääsen seuraavan kerran WiFin äärelle. Soft Landing Camp on nyt tosiaan takanapäin, laukut pakattu ja varsinainen seikkailu vasta aluillaan. Tänään matkustusta tiedossa jälleen 12 tuntia eli Detroitin ja Salt Lake Cityn kautta kolmella jatkolennolla Pascon kentälle, jossa odottaa näillä näkymin hostisä ja -sisko. Ensimmäinen vaihto oli aikataulun mukaan vain 50 minuuttia ja kyseessä täysin vieras (suomalaistytön mittakaavassa jättiläinen) kenttä. Lento laskeutui onneksi hiukan etuajassa ja tutustuin jälleen penkkinaapuriini. Tällä kertaa kyseessä oli parikymppinen New Yorkissa asuva Aaron, jonka kanssa keskustelu avautui, kun muokkailin koneessa tämän postauksen parisataa kuvaa Nykistä. Kerroin hiukan ohjelmastamme ja siitä, kuinka New York yllätti minut siisteydellään ja toimivuudellaan. Pian selvisi, kuinka molemmat olemme matkalla täysin tuntemattomaan – minä hostperheeseen ja hän päiväksi Michiganiin TV -ohjelman kuvauksiin, joiden sisällöstä ei itsekään ollut varma. Sain myös jälleen onnentoivotuksia Washingtonista ja länsirannikosta ylipäätänsä. Tulen kuulemma viihtymään alueella hyvin, enkä epäile sitä itsekkään. Jännitys lyhyestä vaihtoajasta hälveni onneksi, sillä lento laskeutui etuajassa ja sain hyvät ohjeet oikean portin löytämiseen. Niin ja taas uuden Facebook -kaverin sekä seuraajan Instagramiin. Pitää kuulemma huomenna ilmoittaa, mikäli selviän perille määränpäähän.

Saatiin tosiaan kierellä kaupungissa ihan keskenämme ja hämmästyin, miten turvallinen olo säilyi koko ajan. Myös kaupungin siisteys ja toimivuus oli iso yllätys. Kahden päivän aikana ei nähty mitään järjestyshäiriöitä, örveltäjiä, juurikaan roskia tai yhden yhtäkään likaista tai edes maksullista vessaa, johon joutuisi kummemmin jonottamaan. Central Stationin vessat voisi jopa kruunata kaikkein parhaiksi! Kertakäyttökulttuuri on kyllä aivan käsittämätön (viimeisen viiden päivän aikana on tullut käytettyä posliinilautasta ja metalliaterimia tasan kerran, lasia ei kertaakaan), mutta silti roskia ei näy väärissä paikoissa juuri ollenkaan ainakaan New Jerseyn ja New Yorkin alueella liikkuessa. Toimivuudesta pisteet myös ainakin Delta Airlinesin huippufiksulle käytännöllä. Lentolipussa on ilmoitettu istumapaikan lisäksi zone, joka määräytyy ilmeisesti sijainnin mukaan. Boarding tapahtuu zone kerrallaan ja kone täyttyy järjestelmällisesti ilman käytävän järkyttävää ruuhkaa. En tiedä onko tämä yleinen käytäntö monessakin paikassa, mutta ainakin minulle eka kerta.

Kolmas ja viimeinen päivä oli varattu Six Flagsia varten eli bussi suuntasi noin tunnin matkan päähän. Reissu osottautui kuitenkin hyvin pian turhaksi, sillä huvipuisto oli suljettu. Ohjaajilla ei ollut tietoa siitä, että paikka on syyskuussa auki vain viikoinloppuihin. Pettynyt hiljaisuus. Pari huvipuistokyltin edessä otettua surullista selfietä ja muutaman minuutin neuvottelu - uusi suunta on löytynyt. Muutaman tytöistä on ilmoittanut jo eilen budjetin olevan käytetty, mutta suuntaamme silti kohti outletkeskusta.

Outlet koostui pääasiassa merkkiliikkeistä, joissa tuotteet oli tarjolla oikeasti huokeaan hintaan. Ostoskassiin päätyi kuitenkin vain pari t-paitaa Aeropostalesta (5$=4€/kpl). Vitamin Shoppe puolestaan houkutteli sisään, kun näin näyteikkunan hyvin monipuolisen valikoiman... Kotizumba-dvd, treenibuusterijauhe, Pandan lakut ja hedelmäkarkkeja muistuttavat ”aikuisten kuitulisätabletit” tönöttivät kiltisti vierekkäin. Päädyin kassalle Questbarin kanssa, jonka hinta oli vihdoin sopiva maistiaista varten mutta seteliä tarjotessa myyjä päätti, ettei se maksakaan mitään. Hän haluaa välttämättä ostaa sen minulle ja hämmentyneenä kiitellen otan lahjoituksen vastaan. Kolmetuntia myöhemmin, 150 dollaria köyhempänä ja parin paidan sekä matkalaukun verran rikkaampana on aika jatkaa matkaa. Päädyin ostamaan toisen matkalaukun jo menomatkalle, sillä hinnaksi jäi euroissa reilu viisikymppiä ja uuden laukun osto sekä kahden laukkun kuljetus ruumassa on huomattavasti halvempi vaihtoehto kuin yksi ylipainoinen laukku halki Amerikan. Iltapäivällä suuntaamme Hudsonjoen toiselle rannalle eli New Jerseyn puolelle Hobokeniin. Yksi tytöistä haluaa ehdottomasti vierailla Cake Boss -ohjelmasta tutussa Carlo's Bakeryssä. Ei mitään hajua mistä leipomosta tai ohjelmasta on kyse, mutta missatun huvipuiston johdosta saimme ”hieman” lohdutussokeria. Nautiskelemme syntisen hyviä leivonnaisia piknikin muodossa Manhattanin siluettia katsellen ja aamuinen pettymys on vähitellen hälvennyt.

Illalla oli enää lentoinfo ja aamulla herätys piippasi jo viiden aikaan. Lähdin tosiaan leiriläistä ensimmäisenä matkaan kolmen laukun ja repun kanssa. Kaikenkaikkiaan Soft Landing Camp oli todella kiva, mutta myös hyödyllinen. Helpotusta aikaeroon, tutustumista New Yorkiin hyvien oppaiden johdolla (tästä kunnia siis myös Elisalle) ja paljon uusia kavereita. Hyvään kokemukseen vaikutti toki varmasti myös hyvä, pieni porukka, johon pääsi tutustumaan kunnolla ja loistavat ohjaajat, joiden asenne oli rennon luottavainen ja hyväntuulinen. Eli siis poseerausta lampputolpan nokassa roikkuen, hippaa hotellin aulassa ja ekstraohjelmana ilta aivan Nykin sydämmessä.

Ps. Pascon pienenpienllä lentokentällä (yksi ainut portti mikäli oikein käsitin) vastassa oli koko perhe vanhinta siskoa lukuunottamatta. Purin tavarat neljä tuntia sitten ja tuntuu kuin olisin asunut täällä paljonkin pidempään. Selitin perheellekin surkealla väsymys-takeltelu-hämmennys-englannillani, kuinka ajattelin olevani todella hermostunut aluksi, mutta into jyräsi pian yli ja unohdin olla hermostunut. Hostsisko on nukkunut jo tovin verran eli taitaa olla aika sammuttaa vihdoin kone... Good night!