SOFT LANDING CAMP

Soft Landing Campin toisena päivänä vuorossa oli bussikyyti Manhattanille, josta hajaannuimme pienempiin porukoihin vapaapäivän merkeissä. Osa häipyi heti Times Squarea tai SoHoa kohti, dollarit taskussa kuumotellen. Kiersin päivän Elisan ja Niinin kanssa ja ensimmäisenä päätimme suunnata Rockefelle Centerin huipullel. Lienee turhaa mainita, että näkymät oli huikeat ja onneksemme keli aivan optimaalinen näkyvyyden kannalta. Myöskään ruuhkaa ei juurikaan ollut, sillä kello lähestyi vasta kymmentä. Liput (29$/kpl) kouraan, turvatarkastuksestä läpi ja hissijonoon. Maksimissaan vartti kerettiin jonottaa ja hissi hurautti huipulle ehkä 15 sekunnissa. Ei muutakun räps filmaten parit selfiet, kaverikuvat suomen lipun kanssa ja maisemien ihastelua. Ja tietysti heti WiFi käyttöön ja dataa Whatsappiin – näin kalliita otoksia kun ei sovi piilotella turhan pitkään.

Seuraavaksi hypättiin metron kyytin suuntana SoHon kaupat. Kierreltiin aika sekalaisesti pääasiassa vaateliikkeitä ja muutamat kenkäkaupat. Menetin täysin sydämeni American Eaglelle ja jenkkien huippukäteville pankkikortin lukijoille, joissa allekirjoitus raapustetaan sähköisesti. Mukaan tarttui muutamia vaatteita lähinnä koulun pukukoodia ajatellen. Halvat hinnat huumaannuttivat norjalaiset ja tanskalaiset tytöt, mutta kyllähän ne miellyttivät myös meikäläisä. Tällä reissulla koin muuten jälleen mielenkiintoisen salaattikokemuksen. Ostin tonnikalasalaatin – sain ison kasan salaatinlehtiä, pari tomattiviipaletta, kananmunan, nokareen tonnikalatahnaa ja toisen kylmää perunamuussia. Kyllä, luit oikein ja kyllä, tuo hyvin omituinen sekoitus maistui yllättävän hyvälle!

Treffit oli sovittu lähtöpaikalle viideksi ja puoli viiden aikaan pääsimme vihdoin hyppäämään taksiin, jolla kuvittelimme matkan taittuvan sujuvasti. Jep, no matkaa oli taittuinut ehkä viisi korttelia viidestäkymmenestä niin eiköhän sitten liikenne jumitu seisomaan tavanomaisen perjantairuuhkan aikaan, ilmeisesti jostain onnettomuudesta johtuen... Taksikuski kehottaa vaihtamaan metroon kireän aikataulun vuoksi ja lopulta päädymme tapaamispaikalle huohottaen, vartin myöhässä. Illaksi on tiedossa vähän extra-aktiviteettejä toisen leiriryhmän kanssa, sillä meitä on yhteensä vain parikymmentä. Ensin vuorossa on Applebee's ja kalkkunaburgeri, sen jälkeen leffa Broadwaylla sijaitsevassa teatterissa. Let's be cops osoittautuu varsin viihdyttäväksi leffaksi, mutta marathonin mittainen kävely ja aikaero vievät voimat viimeistään pehmeään penkkiin rojahtaessa ja leffasta ainakin puolet valuu ohi ymmärryksen. Lopputekstien kohdalla naureskelen huonetoverilleni Ragnhildille, että onneksi ei ollut tekstitystä – en olisi todellakaan jaksanut yhtäaikaisesti keskittyä ignooraamaan edessä vilkkuvia lauseita ja kuuntelemaan juonta.

Tämän postauksen kuvitukseen onnistuin mahduttamaan tosiaan ehkä juuri ja juuri puolet muokatuista New Yorkin kuvista, eli näitä tulette näkemään kyllästymiseen saakka. Vai voiko New Yorkin maisemiin kyllästyä? Okei ehkä tästä selvitään kahdella tai kolmella kunnon kuvapläjäyksellä. Tätä ei nyt ehkä ole kaikkein miellyttävin lukea, mutta pääsen pian kirjoittelemaan juttuja Washingtonista, kun saan Soft Landing Campin kuvat pois jonosta. Kävi tosiaan taas hiukan klassiset, eli pysyttelin lähinnä kameran takapuolella... Kuvat on nyt aikalailla sikin sokin kahdelta päivältä ympäri kaupunkia, enkä jaksanut niihin alkaa erikseen merkkailemaan kuvatekstejä. Moni kuitenkin varmaan spottaa ainakin Central Parkin, Central Stationin, Frendit -sarjasta tutun talon, Times Squaren, Broadwayn, Staten Islandin lautat, näkymän Rockefeller Centerin huipulta ja juurelta, Statue of Libertyn ja World Trade Memorialin.